28.2.15

Päämäärättä

Kymmenen tuntia unta takana ja olen kuin uudelleen syntynyt. Lisäksi mä vain möllöttän sohvalla, yöpuku päällä, vaikka kello on jo yli puolenpäivän. 

Keskiviikkona tilanne oli aika sama. Kun olin heittänyt lapset mummolaan, mä vaihdoin yöpaidan takaisin päälle ja kömmin sängyn pohjalle valmiina pikkupäikkäreille. Olin juuri vaipumassa uneen kun kännykkä alkoi piipata. Tatiana oli lähdössä Geneveen ja oli seuraa vailla. Ihan kiva idea, mutta mä nukun. 

No enhän mä mitään nukkua enää pystynyt, kun pään sisällä pieni ääni huutaa, että nyt järki käteen ja poistu neljän seinän sisältä. Ehkä tunnin siinä yöpaidassani tekstailin, pohdin mennäkö vai eikö mennä. En mä lähde, olin illalla lupautunut mennä Annecyyn. En lähde, mun pitää siivota mun huone. En lähde, mun on pakko käydä suihkussa. Kymmenen minuuttia ennen lähtöä laiton Tatianalle viestin, että "tulen sittenkin".



Tatianalla oli kielikurssi illalla, jonka ajaksi olin ajatellut mennä leffoihin. Genevessa normileffalippu tosin maksaa yli 20 euroa. Tuijotin haikeasti elokuvateatterin sisäänkäyntiä, mutta pihinä jatkoin matkaani. Kiertelin öistä Geneveä, ainoana päämääränä edetä aina ylöspäin. Se oli aika hauska idea oikeastaan. Mä päädyin yhden rakennuksen katolle, mistä oli upeat maisemat. (Tai no ei siellä pimeässä paljoa näkynyt eli korjaan, että olisi voinut olla upeat maisemat.) Sieltä kun hiipparoin pikkukujia takaisin päin, meinasin saada sydänkohtauksen. Joku miekkonen nimittäin huusi ohikulkiessaan ihan täysiä "merde putain!". Mä hyppäsin valehtelematta varmaan metrin ilmaan ja ajattelin, että tässä se nyt taisi olla, hyvästi elämä. Huppumies tosin vain harppoi vihaisesti eteenpäin puhelin korvallaan ja mä jain eloon.

Lähtiessä oli ollut upea ilma, aurinko paistoi, linnut lauloi ja sitä rataa. Mä olin siis päättänyt, että nyt on kevät ja laittanut kevättakin päälle. Eikä mulle tullut yhtään kylmäkään. Mitään en ainakaan myönnä. Muuten vaan seisoin leipomon ilmanvaihtoluukun edessä viimeiset puolituntia yrittäen palauttaa tuntoa sormiin ja varpaisiin..

Jotta mulle nyt jäisi enemmän kuin se hätäinen kymmenen minuuttia valmistautumiseen, rupean mä nyt toimimaan. Hyvät lauantait kaikille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti