Rome / The Sound of Silence

"I've come to talk with you again,

Because a vision softly creeping left its seeds while I was sleeping 

and the vision that was planted in my brain.

Still remains.

Narrow streets of cobblestone,

neath the halo of a street lamp, I turned my collar to the cold and damp,

When my eyes were stabbed by the flash of a neon light that split the night.

And in the naked light I saw ten thousand people, maybe more.

People talking without speaking,
People hearing without listening.

And no one dared disturb the sound of silence. "

Rooma marraskuussa 2015

Simon and Garfunkel / The Sound of Silence

Les vrais amis

Ihmisiä tulee ja menee. 

Uusia kasvoja, tuttavuuksia ja hätäisesti vaihdettuja kuulumisia.

Mutta joskus tuntemattomasta tulee puolituttu, puolitutusta kaveri, kaverista ystävä ja ystävästä ihminen, jota ilman et enää osaisi elää.

"There's some people in this world who you can just love and love and love, no matter what" John Green

Tosiystävät eivät vaivaudu sanomaan hei. Omituinen irvistys ajaa asian ihan yhtä hyvin. Ystävyys ei myöskään tunne yksityisyyttä. Miksi toisen suihkussa olo estäisi viimeisimpien juorujen vaihtoa? Oikeat ystävät eivät myöskään tuomitse. On ihan okei kulkea juoksuhousuissa ja korkkareissa. On ihan okei ostaa kolme suklaalevyä illaksi. Ystävän kanssa ei tunneta termiä "awkward silence". Koko sunnuntaipäivä saattaa toki kulua puistonpenkillä salaisuuksia vaihtaen, mutta siltikään automatkat täydellisessä hiljaisuudessa, molempien ollessa liian tympääntyneitä puhumaan, eivät ole ongelma.

Ystävät muistavat pitää sinut ajantasalla elämän suurista ihmeistä ja mullistavista tapahtumista. Näitä tärkeitä viestejä, kuten "tanssin just alkkareissa" tai "stalkkaan naapuria ikkunasta" saapuu siis jatkuvalla syötöllä. Myös yli 20 minuutin ääniviestit saapuvat vain oikeilta ystäviltä.

"Sometimes home isn't the place where we live, but the people we live with and when one of them leaves, we lose our home." 

Uudessa paikassa, vaikeuksien saapuessa turva löytyykin ystävien keskeltä. He ovat tukiverkosto, joita ilman elämä omillaan kävisi sietämättömäksi. Mä odotankin kauhulla lähtöäni, koska silloin mun ranskan koti hajoaa lopullisesti ympäri eurooppaa. Vaikka mä tänne palaisinkin, mun ystävät eli mun kotini on poissa.

Mutta myös.

Tosiystävyys ei katoa. Välimatka, lähettämättä jätetyt viestit, kertomatta jääneet seikkailut ja aina huomiselle lykätyt skypepuhelut eivät välttämättä muuta mitään.  Ne ystävät, joiden kuuluukin, jäävät aina osaksi elämää. Muulla ei olekaan väliä.

"Ce n'est pas parce que j'te parle pas que j'pense pas à toi".

Älä koskaan pysäytä musiikkii // soittolista I

Mä olen jo pitkään suunnitellut tekäväni jonkin sortin playlistin tänne blogiini. Mä kuuntelen niin paljon musiikkia täällä (ja ihan ylipäänsäkin). Kai se on mun tapa käsitellä kaikkia asioita ja tunteita. Mä myös assosioin hetkiä ja muistoja biiseihin. Milloin sitten tanssitaan tyttöjen kanssa musiikin pauhatessa taustalla, milloin ajelen autoa yksin tai kavereiden kanssa musiikki kuurouttavan kovalla tai milloin makaan huoneessani napit korvilla ja silmät kiinni.

"So many stories of where I've been and how I got to where I am"

Mä ajattelin listailla nyt siis jotain biisejä, mitä olen viimeaikoina kuunnellut. Aika laidasta laitaan on nyt musiikkia. Mä en oikein löydä itteeni misään yhdestä musiikkigenrestä, vaan kuuntelen ihan mitä vaan fiiliksestä riippuen. Osan olen bongannut ihan vaan radiosta, osan löytänyt uudelleen mp3:sen kätköistä ja osan leffojen tai sarjojen soundtrackeistä. Eli hei muistakaa: " Just because music is old doesn't mean its not good. "

Toivottavasti nämä biisit saavat teilläkin sisäisen muusikon esiin, tanssijalan vipattamaan tai kylmät väreet hiipimään iholla. Eikun volat täysille!

Stromae - Ta fête. Mun on ihan pakko alottaa Stromaella. Se oli ehkä ensimmäinen ranskalainen artisti, jonka musaa mä aloin täällä kuunnella. Ja niinkuin mä taisin jo sanoakin, päädyin jopa ostamaan sen levyn. Sen musiikkiviedot on kyllä vähän hämmentäviä...

Belle Brigade - Sweet Louise. Mulle tulee tästä aina Séte mieleen. Siellä tappohelteessä makasin auringossa ja Sweet Louise soi taustalla. Mä kuuntelin tätä myös kotimatkalla E:n kanssa. Me istuttiin ihan vierekkäin kun jaettiin mun kuulokkeet ja hostisä nauroi meille taustapeilin kautta.

Black M - La légende Black. Meillä oli joskus tosi huono päivä Jennan kanssa. Oltiin varmaan ajamassa Annecyyn (minne muuallekaan?), kun tää biisi alkoi soimaan radiossa. Käännettiin nupit kaakkoon ja "avec ses mélodies, on oubliait la crise"* piti kyllä ihan paikkaansa.*suom. hänen melodioidensa kautta unohdetaan ongelmat (hoono soomi)

Alle Farben - She moves (far away), Mä olin jossain vaiheessa ihan obsessed tästä biisistä ja ylikuuntelin sitä joka välissä. " Onko ok jos laitan vähän musaa?" ja aina tää sama biisi, heh. Näköjään saksalaisetkin osaa tehdä hyvää musaa.

Fréro Delavega - Mon petit pays. Näillä on semmosta musiikkia, mitä mun on jo pitkään pitänyt itsekin koittaa ukun kanssa soitella.

MIKA - Boum boum boum. Mulla oli musa-tv päällä yks päivä kun siivosin ja jäin kuunteleman tätä biisiä. Tai oikeastaan katsomaan musavideota kateellisena. Miten siistiä sen kuvauksissa on varmaan ollut!

Milky Chance - Stolen dance. Tää on ihan huikea kappale, vaikka kulunut onkin. Mulla tulee tästä niin mieleen ekat viikonloppuillat Annecyssä ja kaikki ne kerrat kun kotimatkalla heitin Jennan himaan juoruten kaikesta maan ja taivaan välillä.

Kristian Meurman - Lapin kesä. Tämä oli ihan mieletön esitys silloin aikoinaan ja mä uudelleen löysin tän joku kuukausi takaperin. Mä rakastan sitä loppurevitystä, ah. Aina kun mulla alkaa jossain syvällä herätä pieni kaipuu kotiin ja Suomeen mä pistän tän biisin soimaan. Ei Veskun versiossakaan ole mitään vikaa ja mä tykkäsin tosi paljon Paula Koivuniemen versiosta Vain elämää -sarjassa, mutta tässä on silti sitä jotain.

Soprano - Cosmo. Musta tuntuu, että tää biisi soi a i n a radiossa kun ajelen kielikurssille Geneveen, usein just tullin kohdalla. Kyllä varmaa rajavartiat kattoo ihmeissään, että taas tuo hullu joka laulaa yksikseen ihan fiiliksissä ajaa ohi.

Sara Ramirez - The Story. Mä muistan silloin aikoinaan Greytä katsellessa aatelleeni, että wau. Nyt aloin pariviikkoa sitten katsomaan seiska kautta uudelleen ja se musikaalijakso oli yhäkin huippu. Ramirezilla on ihana ääni ja tää biisi kolahti jotenkin nyt todella pahasti. Saattaa olla, että se on viimeisen viikon soinu iltaisin repeatillä. 

Mulla kesti tämän postauksen kanssa ihan luvattoman pitkään. Oli harvinaisen vaikeeta valita vaan 10 kappaletta niistä miljoonista vaihtoehdoista. Siksi mä kysynkin, että haluatteko mun tekevän lisää soittolistoja jatkossa? Löysikö kukaan mitään mieleistään kuunneltavaa? Let me know.

//Kaikki biisit on linkattu youtubeen.

Paris is always a good idea

Tasan 12 tunnin päästä mä jo kävelen Pariisin katuja. Mä en voi käsittää asiaa, mutta vihdoinkin laukku pakattu, kamalat kyytisäädöt saatu selviteltyä ja mä olen valmis lähtöön.

Pariisi on niin ihana kaupunki. Alkujaan mä olisinkin halunnut Pariisiin aupairiksi (klisee), mutta jos joku ei ole sattunut huomaamaan, en sinne sitten päätynyt. Nyt mä fiilistelen lähtöä selailemalla kaikkien aikaisempien Pariisin matkojen kuvia. Niitä on p a l j o n! Myös mun ja Hannan (jonka kanssa siis reissuun lähdössä) viestit ovat viime aikoina olleet tasoa: aaaaaaaaa! Me ollaan melko verbaalilahjakkuuksia tunteiden ilmaisussa. 

Mun viimesynttärien aamiainen Pariisissa!

Tämä matka osuu niin hyvään väliinkin (hostit ehkä eri mieltä), koska juuri nyt mun syksyntaival on puolessa välissä. Lyhyemmällä aikavälillä ajateltuna mulla oli tänään erittäin raskas päivä, joten huominen lähtö silmissä kiiluen jaksoin kuin jaksoinkin. I oli aamusta asti aivan kamala, kiljui ja itki ja mikään ei käynyt. Sama jatkui lievempänä päivällä ja vielä kamalampana illalla. E oli onneksi ihan ihmisiksi. Kai niillä on jotkut työvuorot tyylillä "sä huudat tänään ja mä kiukuttelen sitten taas huomisen".

Mulla oli myös kamala pyykkivuori tänään ja sitä sai monta koneellista pyöräyttää, silittää, viikata, lajitella ja viedä kaappeihin. Plus tosiaan kaikki on ollut yhtä säätöä tänään. Luojan kiitos huomenna mua odottaa oma pieni viikonlopputaivas (uusi sana, mä olen verbaalilahjakkuus, heh).

Mitä jos siellä onkin niin kivaa, etten haluakkaan tulla enää takaisin?