La vérité nous rend libres

Taas yksi viikonloppu takana. Perjantain mä vain hengasin täällä kotona ja sain juteltua hostäitini kanssa vihdoinkin vähän tästä tilanteesta. Mun hostisä oli siis viime viikon ulkomailla työmatkalla, joten mulla oli kerrankin mahdollisuus puhua sen äidin kanssa kahden kesken. Kyllä mulla jotenkin vähän parempi fiilis on. Ainakin mä olen saanut suuni auki ja olen yrittänyt.

Meidän "big talk" oli varmaan niin uuvuttava, että ensimmäistä kertaa täällä mä nukuin kunnolla pitkään. En edes herännyt silloin vähän ennen seitsemää ajatellen "oh my god mitä kello on, oonko nukkunut pommiin?" niin kuin kaikkina muina vapaa päivinä tähän asti.

Me lähdettiin Matildan kanssa vähän samoilemaan ja kiipeämään vuorta ylöspäin. Oli ihan mielettömän kesäinen ilma, lämmintä ja upeita maisemia. Käveltiin nyt vain ehkä reilu pari tuntia, mutta sovittiin, että joskus kiivetään huipulle asti. Täytyy varmaan varata siihen reissuun koko päivä.

Lauantai-iltana mä treffasin Kamilaa ja kierreltiin öisessä Annecyssä ristiin rastiin ja juteltiin. Me tosiaan puhuttiin englantia keskenämme ja sekös kaikkia ranskalaisia huvitti. Kamilan kertoessa jotain juttua mä kommentoin "yeah" ja meidän takana kulkeva alkoi vain hokea "yeah yeah yeah". Myös jotkut randomit jätkät alkoivat itse puhua kovaan ääneen enkkua (kun he huomasivat, että mekin puhuttiin sitä) tyylillä "Oh hi" "Hi mate" "I like Salt Lake City" "Oh yeah?" "Yeah mate" "Me too" ja tota ne jatkoi varmaan kymmenen minuuttia. Great mate.

Menin yöksi taas vaihteeksi Jennan luokse ja me hengailtiin taas yöllä Cuvatin keskustassa. Mikä siinäkin on: istua autossa ja jutella täysin hiljaisessa pikku kyläpahasessa? No that's our thing kai sitten, heh. Eilen mä vielä tapasin Jennan tuttuja Suomesta ja lähin heittämään niitä lentokentälle. Oli kivempi porukalla sekoilla siellä Sveitsin puolella. No ei vaiskaan, ihan kunnialla löydettiin sinne.

Mun auto oli vielä Annecyssä, joten ajettiin sinne vielä  eilen illalla. Kerrankin oli niin nätti ilma, eikä kiire mihinkään, että pysähdyttiin upealle sillalle kuvailemaan. Ja koska maailma on pieni, arvaa minkä maalainen perhe siellä lastensa kanssa ihaili maisemia. No suomalainen tietenkin. Olihan niille pakko mennä juttelemaan. On se niin hassua, kun on korva tottunut kuulemaan vain ranskaa, yht'äkkiä kuulla "isi hei mennään jo"-kommentti.

Siinä on kaksi siltaa siis vierekkäin, tämän sillan päällä mäkin aina ajelen

Tänään mulla on ollut kauhea maanantaijumi. Onneksi tytöt olivat kuitenkin ihan ihmisiksi tänään, koska mä en olisi millään jaksanut mitään känkkäränkkä-kohtauksia selvitellä. Nyt illalla ajelin taas kielikurssille Geneveen ja ilmottauduin sinne nyt sitten ihan virallisesti. Meidän opettaja on ihan huikee. Tänään se mm. opetti mikä on fritsu ranskaksi.

PS. Enää kolme päivää ja mä lähden Parisiin avec Hanna! Aaaaaa!

I think I think too much

Taas on viikonloppu. Mun viikko on kyllä oikeastaan ollut yhtä viikonloppua, pakko myöntää. Keskiviikkona olin iltapäivällä jo ennen kahta vapaa, torstain olin kokonaan off ja tänään töissä vaan keskipäivän. Että ei mulla nyt ihan kauhean rankka viikko ole ollut takana.

Jee pääsin vihdoin uimaan Annecyjärveen! Täällä vaan pitää maksaa uimarannalle pääsystä... Ihme maa.

Eilen vietin höntsyilypäivän Annecyssä (miten niin ravaan siellä jatkuvasti?) Jennan ihanassa seurassa. Oli kyllä ihan kaameat ruuhkat, joten siihen parinkymmenen minuutin matkaan meni yli tunti. Musta tuntuu. että joka hemmetin tie, silta tai kaistaviiva on uusittavana ja circulation alternée-ja route barrée - merkkejä on joka välissä. Ja mähän en ajanut tuplasti lisää, koska musta tuntui, että jätin suoristusrautani päälle ja oli pakko palata kotiin tarkistamaan. Eikä se tietenkään edes ollut päällä. Meinasi kyllä hymy hyytyä niissä liikenneruuhkissa kykkimiseen. Kaiken huipuksi parkkipaikan metsästämiseenkin meni ihan tuhottomasti aikaa, koska jostain syystä parkkihalliin päästettiin aina yksi auto liikaa, vaikka paikkoja ei ollut. Sielläkin joutui suhailemaan ja kyttäämään paikkaa ihan liian kauan.

Mä olen myös keskittynyt oikein urakalla hostperheeni miellyttämiseen. Vapaa-ajallani olen imuroinut, järjestellyt, pyyhkinyt pöytiä, tiskannut, tyhjennellyt ja täyttänyt tiskikonetta... Mä myös koitan olla iloinen, hymyileväinen ja yritän tuottaa edes jonkinlaista small talkia. Musta alkaa kyllä tuntua, että ehkä mä vaan välitän liikaa. Ehken mä vaan voi yksinkertaisesti miellyttää kaikkia.

Tänään mä tosiaan olin suurimman osan päivästä vapaa. Otin siitä ilon irti ja nukuin pitkään. Hälyyttävää kyllä en enää osaa nukkua samalla lailla kuin Suomessa. Suomikodissa mä nukuin vapaalla ihan ongelmitta puolille päiville jos en laittanut herätystä. Täällä herään aina ennen seitsemää, kuten arkipäivinä ja sen jälkeen torkun korkeintaa ysiin-puol kymmeneen. Eri asia on sitten koska mä kirjaimellisesti nousen ylös, mutta unta en saa enempää. No mutta se siitä. Pointti oli se, että nukuin pitkään, hain tytöt koulusta, tein ruuan ja sitten olinkin jo yhden jälkeen taas vapaa. Kävin Geneven puolella tankilla ja unohdin taas passini kotiin. Aina saa ihan paineissa ylittää rajan, siellä kun kuhisee poliiseja ja mitälie rajavartijoita. Onneksi mua ei ole kertakaan pysäytetty. Vielä.

Kävin myös parin tunnin lenkillä tänään. Lähin vaan kävelemään mun kotitietä ylöspäin. Kävelin muutamien kylien ohi (jatkuvaa ylämäkeä) ja ihan mielettömiä maisemia. Ensi kerralla mä tsemppaan ja otan kameran mukaan. Täällä ollaan kai muutenkin aika korkealla ja Annecyyn ajellessa mennään välillä niin edestakaisin ylös ja alas, että korvatkin menee lukkoon. Hassua.

Mutta mä siirryn nyt viikonlopun viettoon. Koitan taas onnistua tapaamaan kaikkia kavereita, yritän olla tuhlaamatta kaikkia rahojani ja todennäköisesti menen huomen illalla taas Jennalle. As always. Täällä aurinkoiset kelit jatkuu, toivottavasti siellä kotisuomessakin!