Je ne sais pas comment mais je perds soudainement le contrôle

Katsoin eilen illalla Mamma Mia! -elokuvan TV:stä. Yleensä iltaisin katson telkkaria ilman ääntä, sillä en halua herättää vahingossakaan lapsia. Nyt käänsin volymin plussan puolelle huolimatta siitä, että leffa alkoikin vasta iltakymmenen jälkeen. Mun oli vain pakko kuulla miltä tämä elokuva kuulostaa ranskaksi. Välillä meinasin kuolla nauruun niille dubbauksille. Laulut sentään - luojan kiitos-  oli englanniksi, mutta nekin oli tekstitetty. Mä siis automaattisesti kuvittelin mielessäni ne laulutkin ranskaksi.

Vedin ihanat lököyövaatteet päälle, hain alhaalta jääteetä ja kaivoin laatikosta vähän salmiakkia. Vielä kun sai lämpöiset villasukat jalkaan niin mikäs siinä ollessa. Tiesin,että seuraavana aamuna saisin nukkua pitkään, joten oli kyllä ihana ilta. Mun hostäitikin oli ollut harvinaisen mukava illalla. Me juteltiin seuraavanpäivän ohjelmasta ja mä tein ihan typeriä virheitä ranskani kanssa. Silti hostäiti ymmärsi mua. Pisteet sille! Tänään se oli taas normi tyly itsensä, mutta ei nyt keskitytä siihen.

Mä alan siis vähitellen tutustua ranskalaiseen tv-tarjontaan. Alan mun suureksi yllätykseksi jopa tottua siihen, että kaikki on dubattua. Se on ihan hauskaakin ja ainakin hyvä tapa opetella ranskaa.

Tänään lähdin Vitamin (läheinen ostoskeskus) uimahalliin uimaan. En kyllä tiedä voiko sitä sillisalaatissa tasapainoilua uimiseksi sanoa. Oli nimittäin melkosen moni päättänyt lähteä juuri tänään uimaan. Se oli suoraan sanottuna kamalaa. Jos yritti yhdenkin vedon ottaa, niin samantien oli joku hyppäämässä niskaan, toinen sukeltamassa nenän edestä, joku lapsi roiskimassa vettä ja jalkojen ja käsien parvi tönimässä ja potkimassa. Uimahalliin asti ranskalaisten kohteliaisuus ei näköjään ylety. Kertaakaan niiden töytäisyjen, potkujen tai eteen hyppivien ihmisten suusta ei kuulunut "Pardon!". Siinä vaiheessa kun meinasin kompastua altaan pohjassa istuvaan ihmiseen (siis kuka istuu veden alla keskellä allasta!) pikkupojan ottaessa tukea mun hiuksista, mulla meinasi oikeasti mennä hermot. On se nyt kumma jos uimahallissa ei voi uida. Lopulta löysin ison hallin peränurkasta altaan, jonka reunassa oli vain uimareille varattu kaistale. Siellä oli mun lisäksi 3 muuta uimaria. Ei taida uiminen olla uimahalliintulijoilla ensimmäisenä mielessä.

Hygienia oli kanssa ihan eri tasoa kuin Suomessa. Siellä ei kukaan käynyt suihkussa ennen altaaseen menoa, mikä on ainakin mun tietääkseni Suomen uimahalleissa pakollista. Harvalla pitkähiuksisella oli myöskään hiukset kiinni. Mä näin pikkulapsen vaipat uimapuvun alla sekä pojan, jolla oli toinen käsi kipsissä uimassa iloisesti muiden seassa. Täällä ei myöskään kävele ihmiset suihkutiloissa alasti niinkuin kotosuomessa. Ei sinne päinkään. Täällä on lukolliset suihkukopit, että saa rauhassa yksin suihkia ja lukolliset vaatteidenvaihtokopit. Saunakin puuttui, aika paha.

Jos mä olisin niin omistautunut bloggaaja, että raahaisin kameraa uimassakin, laittaisin mä nyt jonkun kivan kuvan tähän väliin. Mutta kun en ole. Saatte tyytyä kuvaan, jonka nappasin matkalla Jennan luo tänään. Melko random, tiedetään.

PS. Mä vähän jälkikäteen muokkasin edellistä tekstiäni. Jos joku siis sattui sen heti ensijulkaisun jälkeen lukemaan, on teksti vähän muuttunut. Lisäilin vähän yksityiskohtia, ettei ollut niin ympäripyöreätä kerrontaa. En kyllä tiedä auttoiko kuitenkaan yhtään asiaa...

Aktiviteettia elämään

Huhhuh, ensimmäisestä työviikosta selvitty ja onneksi alkaa viikonloppu. Tänään oli nimittäin harvinaisen rankka päivä. E näytti ihan toisen puolen itsestään, sen kiukkupussipuolen siis, ja mä sainkin kunnian pitää ensimmäisen puhutteluni ranskaksi. Lukuun ottamatta muutamaa taiteellista taukoa, jolloin kaivoin sanakirjan esiin, se oli erittäin hyvä saarna, heh. Ja kyllä se anteeksipyyntö sieltä lopulta tuli.

Mutta ei siitä sen enempää. Meillä on ollut kuitenkin E:n kanssa tosi kivoja hetkiä yhdessä ja ollaan käyty monissa puistoissa ja leikkipaikoissa. Eilen me lähdettiin Vitam ostoskeskukseen, jossa sijaitsee Vitam Ludic niminen leikkipaikka. Se olikin ihan mahtava idea. E sai riehua ja leikkiä ikäistensä kanssa ja mä sain paljon kaipaamani hengähdystauon. 

E toimi oppaana kun ajettiin. Oli kyllä loistava opas. Yht'äkkiä takapenkiltä kuuluu "Se on tämä". Koita nyt risteyksessä päättää mikä on tämä. Vähän huono juttu nimittäin kun opas ei erota vasenta ja oikeaa.

Voi sitä kiljunnan, itkun ja huudon määrää. Laittakaa parikyt 4-10 -vuotiasta "häkkiin" leikkimään niin tiedätte mistä puhun. Musta tuntui, että mun korvat tinnitti vielä illallakin.

"Mä meen nyt tuonne ja kun huudan Lotta, ota musta kuva". Tein työtä käskettyä.

Mä innostuin tosta paikasta itsekin. Vitamissa on nimittäin kuntosali, uimahalli, seinäkiipeilyä, kauppoja ja ruokapaikkoja. Päätin eilen jo, että tänään menen illalla sinne vähän nuuskimaan paikkoja. Ja minähän menin. Teki todella hyvää olla hetki ihan oikeasti yksin ja olla omalla aikataululla, ilman mitään velvotteita. Mä nappasin noiden urheilupaikkojen esitteitä mukkani, muuten en oikein jaksanut shoppailla. Ajattelin liittyä kuntosalille ja uimahalliin syyskuussa, koulujen alettua, kun mulla on enemmän aikaa. Seinäkiipeilyäkin täytyy kokeilla.

Ja varoituksen sana, älkää menkö ruokapaikkoihin nälkäisenä. Voi käydä näin:

Nam. Tossa oli kyllä kermavaahtoa enemmän kuin yksi ihminen pystyi syömään.

Toinen paikka, jossa ollaan käyty useaankin otteeseen on Parc de la Mairie. Se on kiva pikku puisto tässä aika lähellä. Tänään oli pitkästä aikaa loistava keli, joten suunnattiin puistoon. Osittain myös siksi, että siivooja sai rauhassa tehdä työnsä (Ranskassa melkein kaikilla käy viikottain siivooja) ja osittain ihan ulkoilun ilosta. Nukkekin pääsi rattaineen mukaan. 

Mairie eli kaupungintalo on siinä ihan vieressä. Siitä siis puiston nimi.

Puisto-selfie!

Oh my god, pitikin mennä kehumaan, että täällä on loistava sää. Kamala ukonilma alkoi yhtäkkiä ja sataa kuin saavista kaatamalla. Toivottavasti ilma paranee yön aikana, sillä huomenna aamulla lähden valloittamaan Geneveä. À tout à l'heure!