13.8.14

Walking on Sunshine

Mä päätin tänään lähteä vielä keskustaan. Mun suunnitelmissa oli lähteä jo aamusta, ihan vain piipahtaa nopeasti pyörällä. Monien mutkien kautta kuintenkin lähdin vasta iltapäivällä, päädyin menemään bussilla ja illalla kävelin monta tuntia auringonlaskua ihaillen kotiin. Miten tässä näin kävi?

Mulla oli aamulla kaikki kamppeet repussa ja olin valmiina lähtemään keskustaan, kun sain Lucilelta viestin. Hän oli yksin kotona, joten jätinkin repun oven viereen ja kävelin naapuriin. Saatiin vihdoinkin katsottua kolmas Pirates of the Caribbean loppuun (siis kuinka pitkä yksi elokuva voi olla?), tilattiin pizzaa ja juteltiin. Mä ajattelin sitten käydä vähän rannalla tasottamassa rusketustani, koska olin jo haudannut ajatuksen lähteä keskustaan. Mun hälytyskellot alkoivat kyllä soida siinä vaiheessa kun huomasin rannan olevan melkein autio normaalin sillisalaatin sijaan. Kauhea tuuli sai hiekanjyvät lentelemään ja ne oikeasti sattuivat iskeytyessä ihoon.



Mä alennuin löhöömään oman talon pihalla, uima-altaan reunalla. Mä olen aina ihmetellyt ja naureskellut ihmisille, jotka lähtevät rantalomalle upeaan paikkaan, mutta viettävät aikansa talon aidatulla ja suljetulla takapihalla. Tänään mä olin yksi heistä. Huokaus. En onneksi kauaa. Siinä löhötessä mä päätin, että voisihan sitä nyt kuitenkin lähteä tuulesta huolimatta keskustaan. Eikun vaatteet niskaan ja pyörän selkään. Ainoa huono puoli vain, että niistä neljästä pyörästä se ainoa toimiva ja lukollinen ei ollutkaan autotallissa. Hostisä oli nähtävästi saanut saman idean kuin minä ja ehtinyt ennen mua napata pyörän. 

Tästä se mun "seikkalu" vasta alkoikin. Mä lähdin bussilla keskustaan. Mulla ei ollut mitään hajua mihin bussiin nousisin, mitä reittiä ne kulkevat tai missä jäädä pois. Ensimmäiset pari kilsaa olinkin semi paniikissa, että mihinköhän mä vielä päädyn. Onneksi maisemat kävivät tutuiksi ja mä onnistuin kuin onnistuinkin jäämään juuri siellä missä halusin pois. Bussissa juttelin myös ihan Johnny Deppin näköisen nuoren miehen kanssa. Se keskustelu ei kylläkään ollut yhtään järkevä. Mä kerroin, että olen suomalainen aupair ja lomalla hostperheeni kanssa. Jotenkin hän ymmärsi, että olen lomalla poikaystäväni kanssa, jonka mielestä täällä on kauniimpaa kuin Suomessa. Mitäh? Mä en tiedä oliko vika mun kerronnassa vai hänen ymmärryksessään, mutta en lähtenyt sitten korjailemaan. Hän myös luuli, että opiskelen arkkitehtuuria. Älä kysy miksi.


Vaikka mä selvisin loistavasti bussilla keskustaan, mä en edes lähtenyt yrittämään tulla samalla tavalla takaisin. Tällä kertaa mä en edes olisi tiennyt mikä niistä monista keskustan pysäkeistä olisi minun, minne suuntaan olen menossa ja en muistanut minkä näköinen pysäkki, jolla jäisin pois olikaan. Mä siis kävelin. Heti kun mahdollista, siirryin tieltä merenrannalle ja jatkoin matkaa paljain jaloin. 

"Katson autiota hiekkarantaa"


Mä myös näin yhden miehen koiransa kanssa. Musta tuntuu, että joko se seurasi mua tai mä sitä. Tai sitten me oikeesti satuttiin vaan kulkemaan eri polkuja samaan suuntaan. Tämä mies jäi mun mieleen, sillä mua kävi niin sääliksi sen koira. Se mies kiskoi koiraparkaa kauhean lyhyellä remmillä, huusi sille ja töni sitä. Koiralla oli myös kuonokoppa, vaikka se vaikutti ihan leppoisalta. Tohon jälkimmäiseen en kuitenkaan puutu, sillä saattoihan se ollakin purevaa sorttia. Kun viidennen ja viimeisen kerran näin siinä kotimatkalla tämän parin, oli kuonokoppa otettu pois, remmiä löysätty ja mies pysähtynyt juomapisteelle antamaan vettä koiralleen. Koiran häntä heilui iloisesti ja mäkin huomasin hymyileväni.

Mä myös satuin osumaan paikalle kun kolme nuorta pistivät stereot soimaan ja alkoivat tanssia streetdancea. Ihan huvittavaa miten ne vähän levottomasti ensin vain kävelivät, hakivat rytmiä ja yhtäkkiä oltiin pyörimässä päällään tai heittämässä takaperinvolttia. Ihan kuin jossain Step Up -elokuvassa.

Kiitos kamera, kun tarkensit suihkumikälieveteen. Sitähän mä halusinkin kuvata.
Eli aina ei päivät mene suunnitelmien mukaan, mutta sehän tässä onkin parasta. "You can't control everything. Sometimes you just need to let go and let life happen." - Unknown



"Vasten auringon siltaa ,säteet myöhäiseen iltaan."

2 kommenttia:

  1. Mahtavia auringonlaskukuvia. Alat tavoittaa sankarimatkailun ydintä busseilussasi: hypätään kulkuneuvoon ja katsotaan, minne se vie. Just näin :) PS: Siitä Johnny Deppistä oisit voinut ottaa kuvan, semmosen arkkitehtoonisen - l'Été

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh no en mä sentään ala tuntemattomia salakuvaamaan :D Mutta joo, seikkailumatkailu on parasta!

      Poista