Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis

Mä olen onnistunut tämän vajaan viikon lomailun aikana säheltämään ihan urakalla. Alan myös vahvasti kyseenalaistaa sanonnan "virheistään oppii". 

     Ensinäkin pyöräilessä on sattunut vaikka mitä. Tosiaan sillä ensimmäisellä kerralla kun seikkailin keskustaan mä talutin aika paljon. Onnistuin iskemään kiitettävän monta kertaa sääreni polkimiin, mutten koskaan ottanut opikseni. Mulla oli jalka ihan naarmuilla ja nyt siihen on ilmestynyt pari pientä mustelmaa. Great. Tänään yritin muistaa asian ja varoa polkimia taluttaessa, mutta yritykseksi jäi. Seuraavia mustelmia odotellessa.

Se pyörä on mulle uusi ja mä olen joutunut tappelemaan sen kanssa ihan liikaa. Ensinäkin se on miesten mallia ja se keskitanko on niin korkealla, että jos istuisin siinä mun jalat tuskin ylttäisi maahan. Mä myös aina unohdan koko tangon olemassaolon. Olen muutaman kerran meinannut kaatua kun en ole tajunnut nostaa jalkaani tarpeeksi ylös. Vaihteetkin temppuilevat. Koska pelkään, että ketjut putoavat jos leikin liikaa vaihteilla, olen päättänyt olla vaihtamatta niitä ollenkaan. Se on jäänyt ehkä turhan isolle vaihteelle, sillä ylämäissä ei meinaa tahdonvoimallakaan päästä ylös jos vauhti on liian hidas.

 

Mä en uskalla nimittäin enää ajaa kovaa. Olen aivan liian maalainen ja ihmiset juoksentelevat ympärillä kuin päättömät kanat. Sitä saa ihan tosissaan väistellä ihmisiä, jotka keksivät, että onkin hyvä idea, että mä yhtäkkiä pysähdyn keskelle pyöräilykaistaa tai päätänkin juuri nyt ylittää tien. Lapsista puhumattakaan. Ajelin yksi päivä rantabulevardia, missä suurin osa liikkujista on pyöräilijöitä, kun yhtäkkiä eteen hyppää noin viisivuotias tyttö. Mä yritän väistää sitä, mutta eikö se ipana hyppää uudelleen eteen. Mä yritin myös jarruttaa, mutta jalat polkivat hulluna vain tyhjää taaksepäin. Ei jalkajarruja, kuten mun pyörässä Suomessa. Ei tietenkään. Onneksi löysin käsijarrut ja onnistuin olemaan lentämättä tangon yli. Sen tytön vanhemmat olivat vain, että hups ja jatkoivat matkaa. Mä olin sydän kurkussa vielä pitkään. 

   Myös eläinkunta tekee täällä kamikazehyökkäyksiä pyörän edessä. Sisiliskot, kissat ja jopa koirat hyppäävät ihan out of the blue eteen ja taas ollaan jarrut pohjassa. Mua ei todellakaan ole luotu kaupunkipyöräilyyn.

Jalankulkijat, pysykää omalla kaistallanne!

Myös uidessa mä olen joutunut kärsimään olemattomasta muististani. Olen tottunut sukeltamaan aina silmät auki, mikä ei ole suurikaan ongelma Suomen järvissä. Täällä meri on suolaista. Erittäin suolaista. Joka kerta jos raotankin vahingossa sukeltaessa silmiäni, musta tuntuu, että ne syöpyvät puhki ja olen lähes varma sokeutuneeni. Silti joka kerta sama juttu. Eikö sitä ihminen koskaan opi!

Rannalla unohdan myös jättää kevyiden rantaliinojen tai tyhjän kangaskassin päälle jotain painavaa uimaan mennessäni. Näillä tuulilla olen pari kertaa joutunut räpiköimään kauhealla kiireellä takaisin rantaan ja syöksymään tavaroitteni perään. Vielä ei ole mitään kuitenkaan kadonnut. Tietääkseni.

Onneksi läpsyt ei lennä

Myös vesipullon muistaminen ottaa mukaan on mulle ylitsepääsemätön tehtävä. Mun huoneen pöydällä on viisi juomapulloa, jotka olen joutunut ostamaan sellaisen puuttuessa. Olen ollut täällä viisi kokonaista päivää. Voitte itsekin laskea kuinka monena päivänä olen muistanut ottaa juomapullon mukaan. Ehkä huomenna...

Eli miten niin virheistään oppii? Mä vaan kysyn.

Tänään on hyvä päivä

Jaa missä mää oon? Mä oon lomalla, missä sää oot?

Mä päätin tänään lähteä aamusta tutkimaan tämän meidän lomakaupungin keskustaa. Meidän vuokratalolta sinne on matkaa 3-4 kilometriä, joten päätin lähteä pyörällä liikenteeseen. Mä en ihan sujuvasti vaan "napannut" fillariani, sillä en onnistunut avaamaan autotallinovea (jossa pyörät ovat säilössä). Onneksi ei ollut ketään kotona, niin nerokkaasti talutin sitten pyörän sisäkautta, asunnon halki ja komeasti poistuttiin pyörä ja minä etuovesta. 

"Mä herään aikaisin ja nappaan fillarin

Tänään on hyvä päivä"

Mun pyöräretki keskustaan oli.. noh, mielenkiintoinen. Mä juuri ja juuri tiesin missä päin keskusta on, mutta siihen se tietämys sitten päättyi. Mä en ollut varma löytäisinkö keskustan ja miten sinne ajettaisiin pyörällä tai löytäisinkö ikinä takaisin. Mun taktiikaksi muodostui "go with the flow" eli massan mukana. Onneksi en nimittäin ollut ainoa pyöräilijä liikenteessä. Aina kun aloin epäilemään, että saakohan tuonne mennä tai mitenköhän tästä eteenpäin, mä pysähdyin. Odottelin rauhassa auringonpaisteesta nauttien, että joku muu pyöräilijä sattui ajamaan ohitseni. Sitten hyppäsin pyörän selkään ja lähdin tuhatta ja sataa tämän toisen pyöräilijän perään. Kerran kyllä huomasin jotenkin ihmeellisesti ohittaneeni pienen pyöräilyporukan, jota seurasin ja kauhukseni olinkin itse letkan vetäjä. Ne olivat kyllä ihan yhtä kujalla kuin minäkin, sen verran monta kertaa ajelivat nimittäin ympyrää. 

   Mun suureksi yllätykseksi mä onnistuin löytämään juuri sen paikan keskustasta, jonka halusinkin eli keskusaukion. Kertaakaan en joutunut kääntymään takaisin tai ajellut pahemmin ympyrää. Myönnettäköön, että siihen muutaman kilsan matkaan mulla meni vajaa tunti. No mutta mä olin niin loistavalla tuulella ja ilma oli täydellinen, niin mikäs siinä matkaa tehdessä ja kuvia näpsiessä.

Jos oikein tihrustaa niin voi pongata minut ja mun pyörän!

No mutta ketkäs ne siinä. Tunnistaako joku nämä kaikki? Mulla jää kyllä muutama täysin kysymysmerkiksi. En mä kai sitten olekaan niin kultturelli ihminen kuin luulin. Höh.

Onneksi loppumatkasta alkoi jo ilmestyä kylttejä kohti keskustaa. Vaikka veihän se seikkailusta vähän iloa, heh.

"Mä poljen kaupunkiin, haluun nähdä ihmisii

Tänään on hyvä päivä"

Mä tosiaan löysin sen mun maamerkin täällä Sètessä, eli keskusaukion. Tappelin pyörän lukon kanssa ihan liian kauan ja kun vihdoin sain sen lukittua yhteen aitaan tajusin, että 20 metrin päässä olisi virallinen pyöräparkki. Eikun uudestaan lukon kimppuun. Anyway, sen aukion laidalla on pieni Boulangerie eli leipomo, jossa myydään superedullisesti croisantteja yms. hyvää. Mä ostin itselleni kaksi erilaista croisanttia ja juoman ja istuin aukion reunalle. Kaivoin kirjan repusta, nautin mun brunssista ja otin aurinkoa.

"Jännä kirja kassissa, taikaa luureissa

Tänään on hyvä päivä"

Mä viihdyin keskustassa monta tuntia shoppaillen ja kierrellen. Oli ihanaa kun ei ollut kiire mihinkään. Mun piti myös todenteolla pitää iteseäni kurissa, sillä löysin ihan liikaa ihania vaatteita. Shopaholic pääsi kuitenkin vähän valloilleen. Mukaan tarttui mekko, shortsit ja kahden uudet bikiinit. Hups. Aleshoppailu on vaarallista.

Sète tosiaan on kalastajakaupunki. Satama-altaan reunat olivat täynnä kalanmyyjiä

On muuten harvinaisen hankalaa ottaa yksin mitään muita kuvia itsestään kuin selfieitä. Just saying.

"Mut tänään on hyvä päivä"

Mä onnistuin vaivoitta löytämään tieni takaisin. Vaikka olin ostanut monta pulloa vettä päivän aikana, olin silti janoon kuolemaisillani kun vihdoin pääsin perille. Mä hörppäsinkin kerralla varmaan litran. Vaihdoin nopeasti päälleni uikkarit ja kesämekon, otin pyyhkeen kainaloon ja Kånkenin selkään ja suuntasin beachille. Pääsin ensimmäistä kertaa täällä mereen uimaan ja ah autuutta. Olinkin jo kyllästynyt uima-altaan ahtauteen ja kloorin hajuun. Mä polskin, kelluin ja sukeltelin aatltoihin kuin pikkulapsi. Vasta kun mun sormet alkoivat muuttua rusinoiksi suostuin mä poistumaan vedestä. Makasin rannalla nauttien viimeisistä auringon säteistä, merisuolan kihelmöinnistä iholla ja ihanasta meri-ilman tuoksusta.

Päivän kruunasi vielä se, että matka Pariisiin lokakuun alussa varmistui. Me lähdetään Hannan kanssa pikku irtiottolomalle ja mä tuskin maltan odottaa. Hanna on ollut mun hengenheimolainen täällä Ranskassa ja me ollaan juteltu päivittäin, vaikka kaukana toisista asutaankin. Meillä on vain naurettavan samanlaiset perheet ja ihan samat ongelmat. Mahtavaa päästä yhdessä reissuun.

Illalla syötiin vielä mun hostperheen ja niiden ystäväperheen kanssa maittava iltaruoka. Näiden ystäväperheellä on ranskalainen aupair, jonka kanssa mä olen viettänyt paljon aika täällä. Huomenna pidetään leffailta yhdessä. Can't wait!

"Tänään on hyvä päivä.
Tänään on hyvä päivä."

- Samae Koskinen