Les vrais amis

Ihmisiä tulee ja menee. 

Uusia kasvoja, tuttavuuksia ja hätäisesti vaihdettuja kuulumisia.

Mutta joskus tuntemattomasta tulee puolituttu, puolitutusta kaveri, kaverista ystävä ja ystävästä ihminen, jota ilman et enää osaisi elää.

"There's some people in this world who you can just love and love and love, no matter what" John Green

Tosiystävät eivät vaivaudu sanomaan hei. Omituinen irvistys ajaa asian ihan yhtä hyvin. Ystävyys ei myöskään tunne yksityisyyttä. Miksi toisen suihkussa olo estäisi viimeisimpien juorujen vaihtoa? Oikeat ystävät eivät myöskään tuomitse. On ihan okei kulkea juoksuhousuissa ja korkkareissa. On ihan okei ostaa kolme suklaalevyä illaksi. Ystävän kanssa ei tunneta termiä "awkward silence". Koko sunnuntaipäivä saattaa toki kulua puistonpenkillä salaisuuksia vaihtaen, mutta siltikään automatkat täydellisessä hiljaisuudessa, molempien ollessa liian tympääntyneitä puhumaan, eivät ole ongelma.

Ystävät muistavat pitää sinut ajantasalla elämän suurista ihmeistä ja mullistavista tapahtumista. Näitä tärkeitä viestejä, kuten "tanssin just alkkareissa" tai "stalkkaan naapuria ikkunasta" saapuu siis jatkuvalla syötöllä. Myös yli 20 minuutin ääniviestit saapuvat vain oikeilta ystäviltä.

"Sometimes home isn't the place where we live, but the people we live with and when one of them leaves, we lose our home." 

Uudessa paikassa, vaikeuksien saapuessa turva löytyykin ystävien keskeltä. He ovat tukiverkosto, joita ilman elämä omillaan kävisi sietämättömäksi. Mä odotankin kauhulla lähtöäni, koska silloin mun ranskan koti hajoaa lopullisesti ympäri eurooppaa. Vaikka mä tänne palaisinkin, mun ystävät eli mun kotini on poissa.

Mutta myös.

Tosiystävyys ei katoa. Välimatka, lähettämättä jätetyt viestit, kertomatta jääneet seikkailut ja aina huomiselle lykätyt skypepuhelut eivät välttämättä muuta mitään.  Ne ystävät, joiden kuuluukin, jäävät aina osaksi elämää. Muulla ei olekaan väliä.

"Ce n'est pas parce que j'te parle pas que j'pense pas à toi".