Suomen niemellä, suomen kielellä

Oliko ehkä paras viikonloppu? Mä pääsin saunaan (!!) ja sain olla möllöttää ihan rauhassa, parhaassa seurassa. Oli ihan uudella puhdilla tiistaina taas töissä, kun oli saanut vähän ladata akkuja. Ne "akut" tosin aika pitkälti tyhjeni sitten eilen lähes 13 tuntisen tauottoman rupeaman aikana, mutta ei siitä sen enempää.

Lauantaina starttasin ennen puolta päivää Annecyyn ja nappasin Jennan mukaan matkalta. Tosin ei ihan keskustaan menty, vaan jäätiin läheiseen Carrefouriin pyörimään. Syötiin hyvin, juoruiltiin ja suunnattiin ostamaan ruokaa illaksi. Haluttiin myös tehdä kasvonaamiot ja niitä etsittiinkin kissojen ja koirien kanssa ympäri valtavaa kauppaa. Lopulta ne löydettiin, mutta pakko kai myöntää, että ei me edes jaksettu tehdä niitä viikonlopun aikana. Tai unohdettiin niiden olemassaolo, kuinka vaan.

Meidän piti kai vain ostaa nachoja, compoteja (en tiiä mitä ne on suomeksi), ananasta ja vähän karkkia, mutta lopulta meillä oli kaikkea ruuista ja lakanoista tohveleihin. Mä löysin myös Stromaen levyn halvalla eli enää ei tarvitse lainailla automatkoille hostäidin levyä.

Tohvelisankarit

Kun lopulta kaikkien ostosten kanssa päästiin Jennalle, pistettiin sauna lämpiämään. Vähän siinä välissä siivoiltiin kämppää (Jennankin hostit lähti reissuun), että olisi kiva viettää siellä iltaa. Ja sauna. Ai että teki hyvää vähän heitellä löylyä ja nauttia kuumuudesta. Ja juoruilla. Eikös sauna olekin paikka avautua ja juoruta sydämensä kyllyydestä?

Sitä sitte saunan raikkaina (eli punaisina) ja yökkärit päällä päädyttiin lähtemään hakemaan pitsaa. Ihan normia, eikö? Kyllä sitä valkoiset yökkäriflanellihousut jalassa, hiukset märkinä ja verkkatakki päällä vähän nauratti seisoa iltakymmeneltä pitsajonossa. Varsinkin kun se meitä edellä oleva asiakas oli ihan eri maailmasta mustissa buutseissaan, minihameessa ja naama viimesen päälle laitettuna. No hei, kukin tyylillään.

Leviteltiin meidän kattava ruokavalikoima olkkarin pöydälle, pistettiin ihan kynttilöitäkin tunnelmanluojaksi ja niin pärähti Kun taivas repeää -maratoni käyntiin. Sitä oli pitsojen jälkeen kyllä jo niin ähkyssä, että aika pitkälti jäi kaikki muu ruoka syömättä. Ja niin oli laiskakin yöllä, että siihen jätettiin kaikki levälleen, muutamaa jääkaappikamaa lukuunottamatta ja painuttuun pehkuihin. Eli siis siirryttiin vaan sohvalta sänkyihin löhöämään ja juoruamaan.

Aika pitkälti maanantaipäivälle asti istua möllötettiin siinä sohvalla (nolife). Onnistuttiin katsomaan vielä Taivas sinivalkoinen, The Impossible ja Ainoat Oikeat. Ihan kiitettävä suoritus yhdelle viikonlopulle, pakko myöntää. Kerran taidettiin sunnuntaina lähteä Jennan kotipihaa pidemälle. Haettiin kaupasta lisää ruokaa...

Kyllä saunominen, isänmaallisuutta uhkuvat (no Impossible oli nyt vähän musta lammas meidän valikoimassa) ohjelmat, suomalainen seura ja sunnuntaiaamuna saatu pala Jennan jemmafazerinsinistä sai mut innolla odottamaan joulua. Mä menen silloin nimittäin kahdeksi viikoksi kotiin. Jee! Tänne tullessa mä olin ollut täysin varma, että haluan viettää jouluni täällä. Halusin kokea ranskalaisen juolun ja sitä rataa, mutta njäh. Niin sitä vaan huomasi vertailevansa lentojen hintoja. Mä vaan yksinkertaisesti olen niin vahvasti työntekijä tälle perheelle, että en mä osaisi kuvitellakaan olevani joulua täällä.

Kaksi kuukautta enää ja Suomi be prepared!