16.3.15

Here comes the sun

Mä kaivoin taas ukulelen esiin. Istuin kolme tuntia manaten hidastuneita sormia ja unohtuneita sointuja. Aloin taas kuunnella Beatlesiä. Laulan I've seen a face:a taukoamatta, niin että itseäkin alkaa ärsyttää. Aloin taas vähän näkemään vaivaa. Vaikka aamuisin en kollareista luovu, saattaa mut arkipäivisin nähdä jopa hameessa tai farkuissa. Aloin taas käydä juoksulenkeillä. Miten rapakuntoon ihminen voikaan talven aikana päästä? 

" Here comes the sun, here comes the sun. 
And I say it's all right. "



Mä en ole koskaan oikeen uskonut, että sää voisi vaikuttaa ihmiseen. Miksi mun päiväni olisi sen ihmeellisempi, satoi tai paistoi. En myöskään tajunnut pimeydestä valittavia ihmisiä. Mutta ehkä mä en ole koskaan vain kiinnittänyt kunnolla huomiota. Ehkä mulla ei koskaan ollut tarvetta tosissaan välittää säästä.  Täällä kuitenkin auringon paistaessa ja kevään tuoksuessa ilmassa mä huomaan olevani onnellisempi. Paljon onnellisempi kuin niitä pitkinä pimeinä päivinä viime syksynä. Mä teen taas asioita, joista pidän, joita rakastan. Mä nautin elämästä.

" Little darling,

It's been a long, cold lonely winter.
Little darling,
It feels like years since it's been here. "



Mä kävelen lasten kanssa käsi kädessä auringon lämmittäessä niskaa. Me syödään eväät puistossa. E kutsuu mua "ma chérie Lotta" aina kun puhuu mulle ja I ei suostu istumaan muualla kuin sylissäni. Kotona me opetetaan hostäidin kanssa pienempää pyöräilemään. Mä myös videokuvaan isomman pyörärundia. Ja mä ajattelen, että ehkä mä pidänkin tästä perheestä. Ehkä mä  jopa tosissani pidän mun hostäidistä. Ehkä mä olenkin nyt onnellinen. Ehkä mä rakastan mun elämääni juuri nyt.

" Little darling,
The smiles returning to the faces.
Little darling,
It seems like years since it's been here. "


Nyt kun kielikurssi on loppunut, hengaan mä täällä kotona entistä enemmän. En tiedä kumpi meistä on muuttunut, ehkä molemmat, mutta mä tulen tosiaan hostäitini kanssa jo ihan mukavasti toimeen. Saan hyvää ranskankielen harjoitusta kun sönkötän sille joka ilta tarinoitani. Myös lapset eivät meinaa jättää mua rauhaan. Eilen heräsin puoli seitsemältä, kun I hoki mun nimeäni. Äiti oli jo lähtenyt töihin ja isä vielä nukkui, joten mä hipsin hakemaan sen pikkuprinsessan aamiaispöytään. Tänään pelattiin iltaruokaan asti E:n kanssa korteilla läpsyä. Se kävi ennätysnopeasti suihkussakin, että pääsisi takaisin pelaamaan.

Aika kulkee kuin siivillä. Ja ehkä ensimmäistä kertaa täällä ollessani toivon arkipäivinäkin, että ajan voisi pysäyttää. Mä haluaisin vaalia näitä vähiksi käyviä hetkiä vähän pidempään.

" Here comes the sun, here comes the sun,

and I say, 

It's all right. "

                                                               The Beatles - Here comes the sun

4 kommenttia:

  1. Aivan ihana postaus, tuli itellekki ihan haikee olo! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihana kuulla! Toivottavasti ei kuitenkaan liian haikea :)

      Poista
  2. Hienoa proosaa, hyviä tuokiokuvia, suloinen postaus. Le soleil et l'été :)

    VastaaPoista