La fête d'Halloween

Happy Halloween witches! Mulla on ihan mahtava päivä takana, valehtelematta yksi parhaimpia päiviäni täällä.

Aamu nyt ei ollut paljoa sen helpompi kuin viime aikoina muutenkaan. Aamut nyt ole koskaan mitään herkkua. Mä olen täällä ihan kyllästymiseen asti painottanut miten mun sisäinen kelloni herättäisi mut aina vasta kun aurinko on varmasti jo kohonnut taivaalle ja kellon viisarit osuvat kaksilukuisiin numeroihin (en voinut sitten yhtään vaikeemmin muotoilla). Ei sillä, etteikö musta olisi kiva olla aamuvirkku. Voisi tehdä ennen puoltapäivää jotain muutakin kuin nukkua tai haaveilla nukkuvansa.

Kun oltiin lasten kanssa kaikki aamutoimet tehty, mä annoin niiden katsoa lastenohjelmia Tiesin, että zouzou:lla (aamulastenohjelmakanava) olisi kaikissa piirretyissä Halloween teemana. E on ollut ihan super innoissaan tästä Halloweenista, osittain mun innostamana. Mitä menin lupailemaan kaikkea spesiaalia. En ole koskaan oikestaan itse Halloweenia juhlinut, niin innostuin itsekin ajatuksesta. Eilen E:n ensimmäinen lause herättyä oli, että "huomenna on Halloween" ja tänään hyvä kun sain huoneeni oven auki kun jo alhaalta kuului "Bonne fête d'Halloween!" (suom. Hyvää Halloweenia/Halloween-juhlaa). Mä nuokuin siinä kun lapset tuijottivat telkkua ja yritin kerätä voimia, että jaksaisin alkaa touhuta. Kyllä mä lopulta kiskoin itseni sohvan pohjalta ylös, pistettiin tv kiinni ja mä aloin etsiä DIY Halloween juttuja.

Sitä oli kohta talo kun pyörremyrskyn jäljiltä, kun oli kynät ja maalit ja vesivärit ja kaikenmaailman piirrustusvälineet levitelty ympäri olkkaria. Paperinsilppua oli joka paikassa ja maalia sain lopulta pyyhkiä jopa ikkunoista. Mutta hauskaa oli. Tehtiin kummitusjonokoriste (mikä lie), roikkuvia lepakoita, hämä-hämä-häkki ja maalattiin lasiset tuikkukupit. Popitettiin myös ranskalaisia Halloween lastenlauluja. Löysin ehkä alle kymmenen eri kappaletta ja niitä on nyt tänään kuunneltu enemmän kuin tarpeeksi. Lähteeköhän nämä korvakärpäset enää ikinä pois?

Käytiin vähän aamupäivällä kävelylläkin ja ostamassa Boulangeriesta leipää, ettei ihan koko aamupäivää sisällä kökitty. Täällä on ilmat taas lämmennyt ja mun uusi talvitakki ei ole paljoa päivän valoa viime päivinä enää nähnyt. Ehkä ihan hyvä niin, toistaiseksi.

I:n päikkärien aikana mä ja E pidettiin huoli, ettei keittiökään olisi enää eilisen siivoojan jäljiltä puhdas. Tehtiin cupcakejä ja mun reipas pikku apuri kaatoi muun muassa nomparellipurkin maahan. Tietysti mä olin juurri päässyt sanomaan, että älä leiki sen purkin kanssa kun kuuluu kolahdus ja pahaa enteilevä "oho". Tiedättekö miten vaikeita ne nomparellit on siivota? Ne viheliäät pikkupallot takertuu sukkiin ja vierivät joka hemmetin koloon ja väliin. No mutta muuten onnistui leipominen erittäin hyvin ja I heräsi sopivasti syömään. Sillä oli naama suklaassa hiuksia myöten ja hymy korvissa.

Mä passitin taas tytöt pihalle vähän rauhottumaan, alkoi se sokeri nousta päähän tai muuten vaan volyymit nousi kaakkoon. Sain mukavasti siivottua kaikki sotkut keittiöstä ja tiskattua valtavan tiskivuoren. Ehkä about kymmenen kertaa kävin myös ulkona antamassa keinussa vauhtia tai selvittämässä yhen niistä miljoonista riidoista, joita tytöt päivän mittaa onnistuvat luomaan. Aika pitkälti sitä on erotuomarina päivisin. Onneksi mä olen nykyään kuitenkin enimmäkseen kaikkien riitojen ulkopuolella ja päiväni nyrkkeilysäkkinä ovat toivottavasti historiaa.

Me onnistuttiin viimeistelemään ja levittelemään koristeet ympäri alakertaa ennen kuin hostäiti tuli kotiin. Tytöt ehtivät myös vaihtaa asut päälle. E oli prinsessa ja I leppäkerttu. Hostäiti oli eilen myös ostanut kurpitsanaamarit, joten nekin laitettiin päähän. Lähdettiin lopulta vielä kiertelemään naapuristoa karkkien kuvat silmissä. Mä en edes tiennyt, että täälläkin harrastetaan "trick or treat" kiertelyä . Olin ajatellut, että voitaisiin yhden mun aupairkaverin luona käydä, mutta hostäiti sanoi, että voidaan pimputella naapurienkin ovikelloja. Ihan kuin olisi taas virpomaan päässyt. Ihan yllättävän paljon tytöt saivat karkkia pikku koreihinsa, vaikka monen talon kohdalla jouduttiin nielemään se karu totuus, että ei löydetty porttien ovikelloa (täällä kaikki pihat siis aidattuja).

Ilta jatkui sitten saalista ihaillessa, korttia pelaten, pyykkejä lajitellen ja Halloween musaa kuunnellen. Hostvanhemmatkin olivat ihan hyvällä tuulella. Luulen myös, että toi äiti ainakin arvostaa sitä, että jään nykyään vapaallakin "töihin" eli lasten kanssa touhuamaan tai muuten auttelemaan.

Tänään oli ensimmäinen aupairpäivä koskaan, kun mä oikeasti toivoin, että työpäivä ei vielä loppuisi. Oli niin hauskaa askarrella, leikkiä, nauraa ja jutella tyttöjen kanssa. Ja valitsin jopa perheillan kotona kaverien tapaamisen sijaan. Nyt alkaa kyllä harmiksi tunnit loppua päivistä. Missä välissä mä ehdin tehdä kaiken? Viettää laatuaikaa perheen kanssa, nähdä kavereita, tavata uusia ihmisiä, matkustella, tutustua uusiin paikkoihin ja silti löytää omaa aikaa ihan vain lagaamiseen. Ei kai toisaalta ole ihme, että mä varastan aikaa mun yöunista.

Huomenna on onneksi lauantai ja mä olen pitänyt visusti huolen, etten ole lupautunut lähtemään mihinkään ennen iltapäivää. Kai sitä voisi yrittää itsensä herättää kuitenkin suhteellisen ajoissa, että saisi rennosti valmistautua ja ehtisi vähän nähdä hosteja ja lapsia, ennen kuin suuntaan taas johonkin (köh Annecyyn) viikonlopun viettoon.

Että joyeux Halloween vaan kaikille! "Eat, drink and be scary"