Ei omena kauas puusta putoa

Surpriseee! Mulla oli viime viikolla vieras sieltä pohjoisesta. Kyllä! Mun ihana äitini tuli vähän visiitille ja mäkin pääsin Annecyyn oikein hotelliin asustelemaan. Ei mulla siis kauhean rankka viikko nytkään ole takana.

Keskiviikko iltana ajelin heti työpäivän jälkeen Annecyyn hakemaan mun äitiäni. Mä jouduin etsimää parkkipaikkaa yli puolituntia, joten tavoilleni uskollisena olin taas vaihteeksi myöhässä. Sieltä se mun maman kuitenkin löytyi ja päästiin lähtemään tänne meille. Äiti tosiaan oli yhden yön täällä mun aupairperheessä ja torstaina sekin sai kokeilla aupair-elämää.

Torstai oli kyllä helppo päivä. Lapset olivat kuin enkeleitä, E varsinkin kun oli odottanut mun äidin tuloa kuin kuuta nousevaa. Ne leikkivät äiteen kanssa kun tein ruokaa (ihanan rauhassa sai kokkailla, kun ei yksikään ipana ollut kimpussa) ja oikein juoksivat koulusta päästyä meitä halaamaan. Tai no ainakin mun äitiä. Mä sanoinkin tytöille, että tehän voisitte aina olla tällasia.

Torstai-iltapäivällä mä  jätin äidin tähän meidän kyläpahasen keskustaan ja lähdin viemään lapsia uimatunnille. Aina torstaisin kuskaan tosiaan E:n ja sen luokkalaisen pojan uimaan. I tietysti kulkee mukana. Uimahallin parkkiksella treffasin mun hostäidin ja pääsin vapaaksi. Mä kun olen niin kunnollinen aupairi, köh, olin pyytänyt tämänkin viikon perjantain vapaaksi. Eli me päästiin maman kanssa lähtemään Annecyyn ja ekaa kertaa menin sinne bussilla. Aika kauan siinä tienvarressa tihkusateessa venailtiin ja meinasi jo usko loppua. Melkein käännyttiin takaisin hakemaan mun auto, mutta kyllä se oikea bussi lopulta tuli. Me kyllä yritettiin epätoivosesti huitoa jokaiselle ohimenevälle bussille, että pääsiskö kyytiin, mm. kahdelle koululaisbussille.

Me käytiin heti ekana iltana syömässä ihanassa ravintolassa vanhassa kaupungissa, ihan kanavan lähellä. Vaikka satoi me istuttiin ulkona, oli siinä sentään katos, mikä taisi olla melko epäranskalainen päätös. Se meidän tarjoilija tuli nimittäin muutamaankin otteeseen kysymään, että onhan meillä kaikki varmasti ihan hyvin. Ei me suomalaiset kuule olla sokerista tehty.

Mä olin ihan kuollut ja univelkainen, joten mentiin aika ajoissa nukkumaan. Sitten mä nukuinkin makoisasti semmoset 12 tuntia, hups. Ei oltu perjantaina mitenkään superajoissa siis liikenteessä. Aamiaselle kuitenkin ehdittiin hotellia vastapäätä olevaan ravintolaan ja sieltä sitten kiertelemään. Sitä me ihan kirjaimellisesti tehtiin. Mitä lie täydellistä ravintolaa etsittiin ja kierrettiin käytännössä ympyrää. Mutta mikäs siinä shoppaillessa ja nyt mäkin tunnen Annecyn paljon paremmin. Maman poikkesi kampaajallekin. Ai kun se oli symppis paikka ja siellä oli papukaija! Ihan vapaana se siellä käveli, hassua. Mä olen suomalaisissa kampaamoissa nähnyt korkeintaan jonkun puudelin.

Illalla käytiin vielä leffassa katsomassa jotain ranskalaista komediaa. Tu veux ou tu veux pas taisi olla nimi. Pakko myöntää, että vähän oli äärirajoilla ymmärryksen suhteen. Jotenkin dubattuja ymmärtää paremmin, kuin ihan alkuperältään ranskalaisia ohjelmia ja elokuvia. 

Lauantai aamuna herättiin kammottavaan meteliin. Joku vuotuinen markkinatapahtuma oli pistetty pystyyn juuri meidän hotellin ympärille. Alpit laskeutuvat Annecyyn tms tyyliset markkinat eli lehmänkellot kalkkasivat, alppitorvia soiteltiin ja ihmisiä oli tajuton määrä. Kierreltiin koko markkina-alue ja erehdyttiin ostamaan vasta tehtyä omenamehua, makkaraa, juustoa ja ylihintaisia toffeita enemmän kuin tarpeeksi.

Ehkä pisin pöytä mitä oon eläessäni nähnyt!

Lopulta me vetäydyttiin hotellille lepäämään hetkeksi. Kaivettiin juustot ja makkarat esiin ja pistettiin Hovimäki pyörimään. Että semmosta laatuaikaa ja Annecystä nauttimista, heh. Mä olin pyytänyt suomesta nimittäin jotain "tuliaisia", kuten juuri Hovimäen muutaman tuotantokauden. Aika randomeita mun pyynnöt oli. Mä pyysin äitiä tuomaan mulle kotoa rubiikinkuution, mun keskeneräsen kutomatyön, Kun taivas repeää-minisarjan, Hovimäet, flanelliset yöhousut, ruisleipää, suklaata ja salmiakkia. Olen vähän outo.

Nähtiin vielä Jennaa illalla, kun sillä oli synttärit. Käytiin syömässä sipulikeittoa ja jotenkin eksyttiin vielä toiseenkin ravintolaan ja siellä vedettiin pizzaa. Eli syötiin hyvin sitten oikein kahteen kertaan, ettei varmasti jäänyt nälkä. Välillä sitä saa hyvin omituisia päähänpistoja.

Kukkuu! Meidän hotelli oli kyllä ihan mahtavalla paikalla.

Ruokittiin lauantai-iltana jonkun tarjoilijapojan kanssa myös kanavan joutsenia. Ai että ne on suloisia ja ihan kädestä söi (minkä lie lintuinfluenssan sitä nyt saa) ja heilutti pyrstöään kiitokseksi. Se tarjoilija oli kyllä paras. Se tuli siihen tupakille, huomasi ne joutsenet ja sanoi "Voi kultaseni, haluisitsä vähän leipää. Heiluta pyrstöäsi. No mä haen muru, odotas hetki, älä liiku.". Voih.

Sunnuntaina kierreltiin vielä vähän Annecyä aamusta, ostettiin patongit evääksi ja lähdettiin kaikkien kamojen kanssa (mäkin olin nimittäin onnistunut pakkaamaan enemmän tavaraa mukaan tälle viikonlopulle kuin silloin Seteen kahdeksi viikoksi) Annecyjärven ympäri menevälle laiva-ajelulle. Vaikka vähän vilponen siinä ehti tulla, oli ne maisemat kyllä huikeita. Pakko myöntää, että oli oikeasti ihan hauskaa olla turistina koko viikonloppu ja tämä venereissu kyllä kruunasi kaiken. 

Haikeat hyvästit oli pakko sanoa sunnuntai-iltana kentällä ja täällä mä nyt taas jatkan aupairina oloa. Jotenkin mulla oli sellainen fiilis koko viikonlopun ajan kun äidin kanssa olin, että mäkin olen lähdössä nyt kotiin. Oli siis tosi hassua sunnuntaina palata taas tänne hostperheen luo.
Munhan piti mennä kotiin.