Pariisi on niin ihana kaupunki. Alkujaan mä olisinkin halunnut Pariisiin aupairiksi (klisee), mutta jos joku ei ole sattunut huomaamaan, en sinne sitten päätynyt. Nyt mä fiilistelen lähtöä selailemalla kaikkien aikaisempien Pariisin matkojen kuvia. Niitä on p a l j o n! Myös mun ja Hannan (jonka kanssa siis reissuun lähdössä) viestit ovat viime aikoina olleet tasoa: aaaaaaaaa! Me ollaan melko verbaalilahjakkuuksia tunteiden ilmaisussa.
 |
| Mun viimesynttärien aamiainen Pariisissa! |
Tämä matka osuu niin hyvään väliinkin (hostit ehkä eri mieltä), koska juuri nyt mun syksyntaival on puolessa välissä. Lyhyemmällä aikavälillä ajateltuna mulla oli tänään erittäin raskas päivä, joten huominen lähtö silmissä kiiluen jaksoin kuin jaksoinkin. I oli aamusta asti aivan kamala, kiljui ja itki ja mikään ei käynyt. Sama jatkui lievempänä päivällä ja vielä kamalampana illalla. E oli onneksi ihan ihmisiksi. Kai niillä on jotkut työvuorot tyylillä "sä huudat tänään ja mä kiukuttelen sitten taas huomisen".
Mulla oli myös kamala pyykkivuori tänään ja sitä sai monta koneellista pyöräyttää, silittää, viikata, lajitella ja viedä kaappeihin. Plus tosiaan kaikki on ollut yhtä säätöä tänään. Luojan kiitos huomenna mua odottaa oma pieni viikonlopputaivas (uusi sana, mä olen verbaalilahjakkuus, heh).
Mitä jos siellä onkin niin kivaa, etten haluakkaan tulla enää takaisin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti