Täällä taas

Viime viikonloppu tuli vietettyä Annecyssä ihan mahtavassa seurassa. Tapasin vihdoinkin Jennan, suomalaisen aupairin, joka saapui tänne mun loman aikana. Ja mä myös pääsin vihdoinkin Annecyyn. Se kaupunki on ihana. Mä olin kuvitellut Annycyn pieneksi paikaksi ja ajatellut, että ehkä siellä jokunen kauppa on. Päin vastoin. Sieltä löytyy kaikki ja se on vielä niin upealla paikalla. Ei vielä kierrelty kauppoja sen tarkemmin, mutta kyllä siellä saisi omat ja muidenkin rahat kulutettua melko nopeasti, heh.

Mulla oli oikeasti kivoin viikonloppu sitten tänne tulon. Lähdin lauantaina puolenpäivän aikaan seikkailemaan navigaattorin kanssa kohti Jennan kotia. Mulla on traumoja navigaattorin käytöstä, sillä tähän asti ensimmäinen ja viimeinen kerta kun käytin sitä, se ohjasi mut ihan ihme reiteille ja lopulta jouduin turvautumaan perus karttaan. Nyt onnistuin pienen panikoinnin siivittämänä kuitenkin löytämään perille. Tyylikkästi myöhässä tosin. Siitä jatkettiin yhdessä matkaa Annecyn keskustaan ja hengissä selvittiin, eikä ajettu kenenkään yli. Oli niin kivaa, että sitten sunnuntaina sama reissu.

     Mä olen niin onnellinen, että me tavattiin Jennan kanssa! Ihan mahtava tyyppi ja meillä oli tosi hauskaa yhdessä. Mä uskon - ja toivon, heh- , että me onnistutaan seikkailemaan ihan urakalla vielä jatkossakin.

Me päädyttiin sunnuntaina polkuveneilemään. Oli jo ihan voittajafiilis kun pääsi veneeseen istumaan putoamatta veteen. Ei mun suureksi yllätykseksi edes törmätty mihinkään, eikä pudottu veteen tai menty aallokoissa nurin. Vähän meni ensimmäinen vartti kikatteluksi ja unohdettiin seurata kelloa eli yliajalle meni, mutta ihan mahtava kokemus. Pakko päästä uudestaan. Mä haluan sellaisen polkuveneen, minkä perässä on liukumäki (kyllä, sellaisiakin on). Toki myös polkija olisi kiva, niin voisi itse vain chillailla.

Mä pääsin myös vihdoinkin leffaan! Melko hassua kyllä katsoa englantilaista elokuvaa ranskaksi dubattuna, mutta kyllä siihen tottui. Ja mun suureksi yllätykseksi mä jopa ymmärsin melkein kaiken, noh melkein kaiken. Jennalla oli myös varmasti hauskaa, se kun ei ymmärrä ranskaa.

Me käytiin katsomassa New York Melody (Begin Again). Kun liput oli ostettu me huomattiin irtokarkkihylly ja eihän sitä voinut vastustaa kiusausta. Tiskillä meinasi kyllä hymy hyytyä, kun parin sadan gramman irttaripussi maksoi yli kahdeksan euroa. Ensi järkytyksen jälkeen ei voinut muuta kuin nauraa. Me todennäköisesti suututettiinkin muut katsojat nauramalla varmaan vartin kestäneiden mainosten ajan taukoamatta.

Siis ensi viikonloppua odotellessa...