Mä yleensä herään silloin kun mun perhe herää. Lasten huuto, oli se sitten ilonkiljaisuja tai itkupotkuraivari, kantautuu läpi korvatulppienkin. Ikävä kyllä. Myös välillä mun perhe saa loistavia älynväläyksiä, kuten alkaa imuroida ennen kello kahdeksaa aamulla. Mä siis tosiaan olen täälläkin aina "joutunut" heräämään aikaisin, - kyllä, yhdeksältä herääminen on lomalla aikaisin- mutta nousen sängystä ihan fiiliksen mukaan. Musta on kiva ottaa aamut rauhassa ja lukea, datata tai tekstailla kavereiden kanssa, koska, kuten jo monesti olen maininnut, aamut eivät ole mun lempihetkiäni päivässä.
Kun sitten vihdoin saan itseni ylös, vietän aikaa lasten kanssa (jos en ole löhöillyt niin kauan, että hostit ovat jo kadonneet omille teilleen). Sitten nappaan joko pyörän ja lähden keskustaan tai pakkaan rantakamat Kånkeniin ja lähden työstämään rusketustani. Olen ollut vähän huolimaton ja tainnut ottaa pikkusen liikaa etupuolelle aurinkoa. Sääret alkavat olla mukavan ruskeat, pohkeet eivät. Hups.
"Je vais à la plage!" on ehkä yksi mun eniten käyttämiä lauseita täällä lomalla. Eli suomeksi: lähden rannalle!
Mun tekisi myös kauheasti mieli avautua mun pyöräseikkailuista ja läheltäpititilanteista, mutta kai mä yritän rajottaa. Ei mulla mitään uutta sanottavaa ole. Yhäkään en uskalla vaihteita vaihtaa, ihmisiä, eläimiä ja jopa kauko-ohjattavia autoja hyppää eteen metrin välein ja mustelmakokoelma sääressä sen kun kasvaa. Tänään tuli myös ihme reppuhyypiö pyöränsä kanssa puskista eteen. Enkä puhu vertauskuvallisesti, vaan se kirjaimellisesti tallusti puskasta keskelle tietä! Siinä sai tosissaan jarruttaa, mutta tämä herra ei ympärilleen vilkaissutkaan, jatkoi vain kylmän rauhallisesti kävelyä pyöränsä kanssa poikki kapen tien. Mä en aina ymmärrä mitä näiden ihmisten päässä liikkuu.
Pitäisi olla myös kyltti, että lapset hihnassa. Ne hyppelee kyllä ihan laput silmillä teiden poikki.
Mun päivät siis koostuvat lomailusta, as simple as that. Olen yhtenä iltana ollut lapsenvahtina, muuten aika pitkälti saanut mennä ja tulla miten haluan. Toki, koska melko vähän vasta tunnen perhettäni, on musta kiva viettää aikaa niidenkin kanssa ja yrittää tutustua paremmin.
Mä alan myös panostaa tähän rantalomailuun. Ostin uuden pyyhkeen ja uuden ranta-alustan. Mieli teki myös ostaa snorkkeli ja räpylät, mutta jätin välistä. Tällä kertaa...
 |
| Merimiesten pyykkipäivä! |
Mä ja mun hostit ollaan siis täällä lomalla näiden ystäväperheen kanssa. He asustelevat 300 metrin päässä olevassa vuokratalossa. Iltaisin yleensä kaikki syövät yhdessä, joten mäkin koitan eksyä näiden ystäväperheen talolle hyvissä ajoin. Mä lepertelen tämän ystäväperheen vauvakaksosten kanssa, autan pöydän kattamisessa tai muuten vain palloilen kunnes ruoka saadaan pöytään. Se tapahtuu joskus kello 20-23 välillä ja kestää toista tuntia. Täällä lomalla iltaruoka on selvästi enemmänkin tilaisuus seurustella ja olla muiden kanssa, itse syöminen ei ole ykkösasia. Ystäväperheessä on ranskalainen aupair Lucile, josta taisinkin jo mainita. Hänen kanssaan olen viettänyt paljon aikaa, vaikka Lucile onkin täällä enimmäkseen töissä ja mä taas vapaalla. Ollaan silti ehditty käydä pari kertaa ulkona ravintolassa syömässä, oltu rannalla ja pidetty leffailtaa. Enimmäkseen ollaan yhdessä, kun Lucile on töissä ja mä autan parhaani mukaan vauvojen hoidossa. Myös ystäväperheen kolmevuotias haluaa viettää mun kanssa aikaa. Sen suurinpiin huveihin kuuluu kulkea ympäriinsä ja hokea mun nimeä. Suloista vai ärsyttävää?
Vaikka välillä on hassua olla lomalla lähes vieraiden ihmisten kanssa, olen mä viihtynyt täällä erittäin hyvin. Sète on ihana kaupunki ja lomailu leppoisaa.
Gros Bisous!
PS. Mä lisäsin tonne tekstien loppuun tollasen raksivalikon, mistä voi painella mieleisensä reaktion jos siltä tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti