Jaksaa jaksaa

Onneksi alkaa viikonloppu. Mä alan olla ihan poikki. Enään maanantai kesäloma-aikataululla ja sitten täällä alkaa koulut. Mä en malta odottaa sitä, että saan pieniä hengähdystaukoja pitkin päivää. Kyllä mä niitä taukoja olen yrittänyt nytkin mun kellonympäri kestäviin päiviin ujuttaa. Eilen aamupäivällä olin niin väsynyt, että hain muovailuvahasetin kaapista, pistin lapset leikkimään ja menin sohvalle makaamaan. En mä siinä lepäillyt kuin parikymmentä minuuttia, mutta mukavan siivon olivat tytöt saaneet aikaiseksi.

Eilen myös leikittiin mulle erittäin mieluisaa leikkiä. Mä makasin trampoliinilla, olin "loup" eli susi ja mun piti esittää nukkuvani. Tytöt sitten kikattaen pomppi mun ympäri ja mä sain vaan löhöillä auringonpaisteessa.

Me lähdettiin eilen Le Tout Petit Pays nimiseen paikkaan lasten kanssa. Siellä oli tollasia miniatyyri taloja ja "maita". Mä olin kuvitellu paikan aika erillaiseksi niin se oli ehkä pieni pettymys mulle. Ihan sulosia rakennelmia, mutta ehkä vähän tylsä noin pienille lapsille. Ulkona oli pieni puutarha, joten kierrettiin sielläkin.

Tää on niin hönö kuva. Mä en tiedä miksi mulla on noin ylihypetysilme ja miksi I taas on ihan nukahtaneen näköinen.

Aina kotoa lähtiessä sitä huomaa, miten paljon on muistettavaa ja ajateltavaa. Hatut, aurinkolasit, doudou, lisävaatetta, aurinkorasva, paperia, käsidesi, välipala, vettä yms. Mä olen erittäin hajamielinen ihminen, niin mun täytyy tosissaan tsempata, että onnistun ottamaan kaiken mukaan.

Tänään vietettiin melkein koko päivä lähipuistossa, jossa treffasin yhen toisen aupairin ja sen lapsien kanssa. Mentiin aamupäivällä puistoon, käytiin kotona syömässä, I meni päiväunille ja taas iltapäivällä takaisin puistoon. Mä kuulin tältä toiselta aupairilta, että niillä on sellainen tapa, että ruuan jälkeen on ns. calm hour eli lapset menee huoneisiinsa lukemaan tms. ja ollaan tunnin ajan kaikki ihan rauhassa. Se oli musta niin huikea idea, että testasin samaa tänään E:n kanssa. I:n ollessa päiväunilla sanoin E:lle, että nyt ollaan vähän aikaa ihan rauhassa. Se saa leikkiä mitä haluaa ja mä siivoan keittiön ja luen vähän. Sitä hiljaisuuden ihanuutta.

I on ollut vähän kipeänä, niin sen puistoilu oli suurilta osilta vaan mun sylissä istumista. Sama juttu toissapäivänä kun vein tytöt uimaan. I ei päästänyt musta hetkeksikään otetta. Tänään kuitenkin kun mentiin iltapäivällä uudestaan puistoon, otin kaikkea mahdollista aktiviteettia I:lle satukirjoista hiekkaleluihin. Kyllä se siitä sitten piristy ja mä sain olla hetken ilman tuhisevaa nyyttiä sylissäni.

Huomenna lähden taas aamusta Annecyyn sen saman aupairin (Matildan) kanssa jonka näin tänään puistossa. Se on tällä seudulla jo toista vuotta, niin tuntee hyvin paikkoja.