Tänään on hyvä päivä

Jaa missä mää oon? Mä oon lomalla, missä sää oot?

Mä päätin tänään lähteä aamusta tutkimaan tämän meidän lomakaupungin keskustaa. Meidän vuokratalolta sinne on matkaa 3-4 kilometriä, joten päätin lähteä pyörällä liikenteeseen. Mä en ihan sujuvasti vaan "napannut" fillariani, sillä en onnistunut avaamaan autotallinovea (jossa pyörät ovat säilössä). Onneksi ei ollut ketään kotona, niin nerokkaasti talutin sitten pyörän sisäkautta, asunnon halki ja komeasti poistuttiin pyörä ja minä etuovesta. 

"Mä herään aikaisin ja nappaan fillarin

Tänään on hyvä päivä"

Mun pyöräretki keskustaan oli.. noh, mielenkiintoinen. Mä juuri ja juuri tiesin missä päin keskusta on, mutta siihen se tietämys sitten päättyi. Mä en ollut varma löytäisinkö keskustan ja miten sinne ajettaisiin pyörällä tai löytäisinkö ikinä takaisin. Mun taktiikaksi muodostui "go with the flow" eli massan mukana. Onneksi en nimittäin ollut ainoa pyöräilijä liikenteessä. Aina kun aloin epäilemään, että saakohan tuonne mennä tai mitenköhän tästä eteenpäin, mä pysähdyin. Odottelin rauhassa auringonpaisteesta nauttien, että joku muu pyöräilijä sattui ajamaan ohitseni. Sitten hyppäsin pyörän selkään ja lähdin tuhatta ja sataa tämän toisen pyöräilijän perään. Kerran kyllä huomasin jotenkin ihmeellisesti ohittaneeni pienen pyöräilyporukan, jota seurasin ja kauhukseni olinkin itse letkan vetäjä. Ne olivat kyllä ihan yhtä kujalla kuin minäkin, sen verran monta kertaa ajelivat nimittäin ympyrää. 

   Mun suureksi yllätykseksi mä onnistuin löytämään juuri sen paikan keskustasta, jonka halusinkin eli keskusaukion. Kertaakaan en joutunut kääntymään takaisin tai ajellut pahemmin ympyrää. Myönnettäköön, että siihen muutaman kilsan matkaan mulla meni vajaa tunti. No mutta mä olin niin loistavalla tuulella ja ilma oli täydellinen, niin mikäs siinä matkaa tehdessä ja kuvia näpsiessä.

Jos oikein tihrustaa niin voi pongata minut ja mun pyörän!

No mutta ketkäs ne siinä. Tunnistaako joku nämä kaikki? Mulla jää kyllä muutama täysin kysymysmerkiksi. En mä kai sitten olekaan niin kultturelli ihminen kuin luulin. Höh.

Onneksi loppumatkasta alkoi jo ilmestyä kylttejä kohti keskustaa. Vaikka veihän se seikkailusta vähän iloa, heh.

"Mä poljen kaupunkiin, haluun nähdä ihmisii

Tänään on hyvä päivä"

Mä tosiaan löysin sen mun maamerkin täällä Sètessä, eli keskusaukion. Tappelin pyörän lukon kanssa ihan liian kauan ja kun vihdoin sain sen lukittua yhteen aitaan tajusin, että 20 metrin päässä olisi virallinen pyöräparkki. Eikun uudestaan lukon kimppuun. Anyway, sen aukion laidalla on pieni Boulangerie eli leipomo, jossa myydään superedullisesti croisantteja yms. hyvää. Mä ostin itselleni kaksi erilaista croisanttia ja juoman ja istuin aukion reunalle. Kaivoin kirjan repusta, nautin mun brunssista ja otin aurinkoa.

"Jännä kirja kassissa, taikaa luureissa

Tänään on hyvä päivä"

Mä viihdyin keskustassa monta tuntia shoppaillen ja kierrellen. Oli ihanaa kun ei ollut kiire mihinkään. Mun piti myös todenteolla pitää iteseäni kurissa, sillä löysin ihan liikaa ihania vaatteita. Shopaholic pääsi kuitenkin vähän valloilleen. Mukaan tarttui mekko, shortsit ja kahden uudet bikiinit. Hups. Aleshoppailu on vaarallista.

Sète tosiaan on kalastajakaupunki. Satama-altaan reunat olivat täynnä kalanmyyjiä

On muuten harvinaisen hankalaa ottaa yksin mitään muita kuvia itsestään kuin selfieitä. Just saying.

"Mut tänään on hyvä päivä"

Mä onnistuin vaivoitta löytämään tieni takaisin. Vaikka olin ostanut monta pulloa vettä päivän aikana, olin silti janoon kuolemaisillani kun vihdoin pääsin perille. Mä hörppäsinkin kerralla varmaan litran. Vaihdoin nopeasti päälleni uikkarit ja kesämekon, otin pyyhkeen kainaloon ja Kånkenin selkään ja suuntasin beachille. Pääsin ensimmäistä kertaa täällä mereen uimaan ja ah autuutta. Olinkin jo kyllästynyt uima-altaan ahtauteen ja kloorin hajuun. Mä polskin, kelluin ja sukeltelin aatltoihin kuin pikkulapsi. Vasta kun mun sormet alkoivat muuttua rusinoiksi suostuin mä poistumaan vedestä. Makasin rannalla nauttien viimeisistä auringon säteistä, merisuolan kihelmöinnistä iholla ja ihanasta meri-ilman tuoksusta.

Päivän kruunasi vielä se, että matka Pariisiin lokakuun alussa varmistui. Me lähdetään Hannan kanssa pikku irtiottolomalle ja mä tuskin maltan odottaa. Hanna on ollut mun hengenheimolainen täällä Ranskassa ja me ollaan juteltu päivittäin, vaikka kaukana toisista asutaankin. Meillä on vain naurettavan samanlaiset perheet ja ihan samat ongelmat. Mahtavaa päästä yhdessä reissuun.

Illalla syötiin vielä mun hostperheen ja niiden ystäväperheen kanssa maittava iltaruoka. Näiden ystäväperheellä on ranskalainen aupair, jonka kanssa mä olen viettänyt paljon aika täällä. Huomenna pidetään leffailta yhdessä. Can't wait!

"Tänään on hyvä päivä.
Tänään on hyvä päivä."

- Samae Koskinen