Mä sitten vaivuin täällä blogin puolella juoluloman viettoon mitään ilmottelematta ja anteeksi pyytelemättä. Nyt mä olenkin taas Ranskassa ja istun siinä samassa paikassa kuin kaikkina iltoina viime syksynä. Pari viikkoa Suomessa menivät pikakelauksella, siltä ainakin tuntuu. Siitä joskus toiste lisää.
Viime viikonloppuna mä taas hyvästelin kaikki kaverit, sukulaiset ja perheen. Tänään lensin tänne. Fiilikset ovat olleet aika... neutraalit, jotenkin mä vain menin virran mukana. Kun kerran on jo lähtenyt ja jättänyt kaiken, ei se ollutkaan niin vaikeeta tehdä uudestaan. Nyt mä palasin tuttuun rutiiniin, tuttuun perheeseen ja tuttuun paikkaan.
Mä luulin, että kaipaisin Ranskaan, mutta ei. Mä en montaa ajatusta mun ranskanelämälle joululomallani luonut. Ehkä korkeintaan nyt viime päivinä. Mä myös luulin, että lähtö olisi vaikea. Mutta ei. Oikeastaan oli ihan kiva tulla takaisin. Tytöt olivat hereillä vielä, vaikka myöhään tulinkin ja oli ihana nähdä niitä taas. E oli ihan innoissaan ja ei malttanut millään mennä nukkumaan. Se vielä pimeestä huoneestaankin huuteli kaikkea mun perään. Musta oli myös kiva taas puhua ranskaa (huh mä vielä osasin sitä, vaikka vähän pelkäsin unohtaneeni kaiken) ja kuulla ihmisten ympärillä puhuvan sitä. Enkä malta odottaa viikonloppuun, että näen kaikki kaverit ja Annecyn!
Tänään olen reissanut aamusta alkaen, eikä mun viime öiset unet olleet mitenkään ruhtinaaliset. Ei muuten, sillä mä aika kiitettävästi maksoin univelkojani joululomalla. Päivät koostuivat aika pitkälti nukkumisesta, löhöilystä, lepäilystä ja muusta yleisestä horrostamisesta. Hyvä kun välillä poistuin makuuasennosta. Pointti nyt kuintenkin oli se, että mä siirryn tästä lempiharrastukseni (nukkumisen) pariin. À tout de suite ihmiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti