Je suis Charlie

Ihmisiä kävelee kaduilla vastaan kynä korvan takana ja "Je suis Charlie" (minä olen Charlie) tekstiä näkee kaikkialla. Auton takalaseissa, kaupungintalolla, hakaneulalla vaatteissa, kirjaston julkisivussa, koulun ikkunassa, printattuna t-paitoihin, kauppojen näyteikkunoissa, laukkujen hihnoissa, kirjoitettuna käsivarsiin: kaikkialla. Suruliputus oli päällä koko maassa ja hiljaisia hetkiä pidetään aina tilaisuuden tullen. 

Tammikuun seitsemäntenä päivänä tapahtunut Charlie Hebdon terrori-isku järkytti todella koko Ranskaa. Mielenosoituksia sananvapauden puolesta ja terrorismin vastaisuudesta on kaikkialla. Viime päivien aikana Ranskan kaduilla on marssinut satoja tuhansia, jopa miljoonia ihmisiä. Täälläkin.

Me oltiin Jennan kanssa sunnuntaina Annecyssä syömässä. Kun tehtiin löhtöä huomattiin usein niin sunnuntaikuolleessa kaupungissa ihmisiä. Pieniä porukoita ja kaikilla tuntui olevan sama päämäärä. Eihän sitä voinut muuta kuin seurata. Pientä osviittaa antoi "Je suis Charlie" laput, joita lähempää katsottuna tuntui olevan jokaisella. Ohi kulki ihmisiä kantaen olallaan Ranskanlippua. Oli itkeviä ihmisiä, perheitä, lapsia, vanhuksia ja jopa koiria kantaen erilaisia mielenosoituskylttejä. Tuntui kuin koko Annecy olisi ollut liikenteessa. Kaupungintalolle se massa kokoontui ja me löydettiin itsemme sen kaiken keskeltä. Yllä ohiajanut medihelikin teki lisäkoukkauksen kaiken sen massan yllä ja pisti hetkeksi pillit soimaan. Ohjeistettiin kulkureitti, pidettiin pieni hiljainen hetki ja kaupunginjohtajan puhe päättyi sanoihin: "En fait j'ai juste une chose a dire: Nous sommes tous Charlie!" (Oikeastaan, minulla on vain yksi asia sanottavana: Me olemme kaikki Charlie)

Mun kuusivuotias halusi pitää torstaina ennen päivällistä hiljaisen hetken.

- Tiedätkö sä E miksi?

- En.

- Pariisissa on tapahtunut jotain kauheaa ja monta ihmistä kuoli. Hiljaisuudella me kunnioitetaan 

  niiden muistoa.

- Papi (isoisä) asuu Pariisissa. Ei kai se ole kuollut?

- Ei ole.

- Varmasti?

- Varmasti.