La vérité nous rend libres

Taas yksi viikonloppu takana. Perjantain mä vain hengasin täällä kotona ja sain juteltua hostäitini kanssa vihdoinkin vähän tästä tilanteesta. Mun hostisä oli siis viime viikon ulkomailla työmatkalla, joten mulla oli kerrankin mahdollisuus puhua sen äidin kanssa kahden kesken. Kyllä mulla jotenkin vähän parempi fiilis on. Ainakin mä olen saanut suuni auki ja olen yrittänyt.

Meidän "big talk" oli varmaan niin uuvuttava, että ensimmäistä kertaa täällä mä nukuin kunnolla pitkään. En edes herännyt silloin vähän ennen seitsemää ajatellen "oh my god mitä kello on, oonko nukkunut pommiin?" niin kuin kaikkina muina vapaa päivinä tähän asti.

Me lähdettiin Matildan kanssa vähän samoilemaan ja kiipeämään vuorta ylöspäin. Oli ihan mielettömän kesäinen ilma, lämmintä ja upeita maisemia. Käveltiin nyt vain ehkä reilu pari tuntia, mutta sovittiin, että joskus kiivetään huipulle asti. Täytyy varmaan varata siihen reissuun koko päivä.

Lauantai-iltana mä treffasin Kamilaa ja kierreltiin öisessä Annecyssä ristiin rastiin ja juteltiin. Me tosiaan puhuttiin englantia keskenämme ja sekös kaikkia ranskalaisia huvitti. Kamilan kertoessa jotain juttua mä kommentoin "yeah" ja meidän takana kulkeva alkoi vain hokea "yeah yeah yeah". Myös jotkut randomit jätkät alkoivat itse puhua kovaan ääneen enkkua (kun he huomasivat, että mekin puhuttiin sitä) tyylillä "Oh hi" "Hi mate" "I like Salt Lake City" "Oh yeah?" "Yeah mate" "Me too" ja tota ne jatkoi varmaan kymmenen minuuttia. Great mate.

Menin yöksi taas vaihteeksi Jennan luokse ja me hengailtiin taas yöllä Cuvatin keskustassa. Mikä siinäkin on: istua autossa ja jutella täysin hiljaisessa pikku kyläpahasessa? No that's our thing kai sitten, heh. Eilen mä vielä tapasin Jennan tuttuja Suomesta ja lähin heittämään niitä lentokentälle. Oli kivempi porukalla sekoilla siellä Sveitsin puolella. No ei vaiskaan, ihan kunnialla löydettiin sinne.

Mun auto oli vielä Annecyssä, joten ajettiin sinne vielä  eilen illalla. Kerrankin oli niin nätti ilma, eikä kiire mihinkään, että pysähdyttiin upealle sillalle kuvailemaan. Ja koska maailma on pieni, arvaa minkä maalainen perhe siellä lastensa kanssa ihaili maisemia. No suomalainen tietenkin. Olihan niille pakko mennä juttelemaan. On se niin hassua, kun on korva tottunut kuulemaan vain ranskaa, yht'äkkiä kuulla "isi hei mennään jo"-kommentti.

Siinä on kaksi siltaa siis vierekkäin, tämän sillan päällä mäkin aina ajelen

Tänään mulla on ollut kauhea maanantaijumi. Onneksi tytöt olivat kuitenkin ihan ihmisiksi tänään, koska mä en olisi millään jaksanut mitään känkkäränkkä-kohtauksia selvitellä. Nyt illalla ajelin taas kielikurssille Geneveen ja ilmottauduin sinne nyt sitten ihan virallisesti. Meidän opettaja on ihan huikee. Tänään se mm. opetti mikä on fritsu ranskaksi.

PS. Enää kolme päivää ja mä lähden Parisiin avec Hanna! Aaaaaa!