I think I think too much

Taas on viikonloppu. Mun viikko on kyllä oikeastaan ollut yhtä viikonloppua, pakko myöntää. Keskiviikkona olin iltapäivällä jo ennen kahta vapaa, torstain olin kokonaan off ja tänään töissä vaan keskipäivän. Että ei mulla nyt ihan kauhean rankka viikko ole ollut takana.

Jee pääsin vihdoin uimaan Annecyjärveen! Täällä vaan pitää maksaa uimarannalle pääsystä... Ihme maa.

Eilen vietin höntsyilypäivän Annecyssä (miten niin ravaan siellä jatkuvasti?) Jennan ihanassa seurassa. Oli kyllä ihan kaameat ruuhkat, joten siihen parinkymmenen minuutin matkaan meni yli tunti. Musta tuntuu. että joka hemmetin tie, silta tai kaistaviiva on uusittavana ja circulation alternée-ja route barrée - merkkejä on joka välissä. Ja mähän en ajanut tuplasti lisää, koska musta tuntui, että jätin suoristusrautani päälle ja oli pakko palata kotiin tarkistamaan. Eikä se tietenkään edes ollut päällä. Meinasi kyllä hymy hyytyä niissä liikenneruuhkissa kykkimiseen. Kaiken huipuksi parkkipaikan metsästämiseenkin meni ihan tuhottomasti aikaa, koska jostain syystä parkkihalliin päästettiin aina yksi auto liikaa, vaikka paikkoja ei ollut. Sielläkin joutui suhailemaan ja kyttäämään paikkaa ihan liian kauan.

Mä olen myös keskittynyt oikein urakalla hostperheeni miellyttämiseen. Vapaa-ajallani olen imuroinut, järjestellyt, pyyhkinyt pöytiä, tiskannut, tyhjennellyt ja täyttänyt tiskikonetta... Mä myös koitan olla iloinen, hymyileväinen ja yritän tuottaa edes jonkinlaista small talkia. Musta alkaa kyllä tuntua, että ehkä mä vaan välitän liikaa. Ehken mä vaan voi yksinkertaisesti miellyttää kaikkia.

Tänään mä tosiaan olin suurimman osan päivästä vapaa. Otin siitä ilon irti ja nukuin pitkään. Hälyyttävää kyllä en enää osaa nukkua samalla lailla kuin Suomessa. Suomikodissa mä nukuin vapaalla ihan ongelmitta puolille päiville jos en laittanut herätystä. Täällä herään aina ennen seitsemää, kuten arkipäivinä ja sen jälkeen torkun korkeintaa ysiin-puol kymmeneen. Eri asia on sitten koska mä kirjaimellisesti nousen ylös, mutta unta en saa enempää. No mutta se siitä. Pointti oli se, että nukuin pitkään, hain tytöt koulusta, tein ruuan ja sitten olinkin jo yhden jälkeen taas vapaa. Kävin Geneven puolella tankilla ja unohdin taas passini kotiin. Aina saa ihan paineissa ylittää rajan, siellä kun kuhisee poliiseja ja mitälie rajavartijoita. Onneksi mua ei ole kertakaan pysäytetty. Vielä.

Kävin myös parin tunnin lenkillä tänään. Lähin vaan kävelemään mun kotitietä ylöspäin. Kävelin muutamien kylien ohi (jatkuvaa ylämäkeä) ja ihan mielettömiä maisemia. Ensi kerralla mä tsemppaan ja otan kameran mukaan. Täällä ollaan kai muutenkin aika korkealla ja Annecyyn ajellessa mennään välillä niin edestakaisin ylös ja alas, että korvatkin menee lukkoon. Hassua.

Mutta mä siirryn nyt viikonlopun viettoon. Koitan taas onnistua tapaamaan kaikkia kavereita, yritän olla tuhlaamatta kaikkia rahojani ja todennäköisesti menen huomen illalla taas Jennalle. As always. Täällä aurinkoiset kelit jatkuu, toivottavasti siellä kotisuomessakin!