Keskipäivän tanssibileet

Mä sain itteni vaivoin aamulla ylös, vaikka eilen menin jo ennen kymmentä nukkumaan. Jotenkin olen kokoajan väsynyt. Tämä mun elämä täällä on välillä yhtä suorittamista. Mä olen muutaman kerran jo löytänyt itseni selailemasta perhetarjontaa aupairworldissä. Ei taida olla hyvä merkki.

Tänään kuitenkin meni ihan mukavasti. Vaikkakin huudolta ja itkulta ei vältytty, molemmat tytöt istuivat vähintään kerran tänään jäähyillä ja hostäiti oli taas harvinaisen kylmä, niin all in all tänään oli ihan okei päivä.

Aamutoimien jälkeen heitin lapset kouluun ja tulin suoraan kotiin. Eilen olin suunnitellut, että tänään ajan Cruseillesiin lenkkeilemään järven ympäri, mutta ukkospilvet näyttivät niin uhkaavilta, että joku toinen kerta. Päädyin pesemään pyykkiä, jumppaamaan sisällä ja katsomaan eilisen Iholla -jakson netistä. Puoliltapäivin hain lapset syömään. Ehkä juuri tämä keskipäivä on syy siihen, että kaikesta huolimatta lasken tämän päivän hyväksi päiväksi. Lapset söivät kiltisti, vaikka E vähän valittikin, että hän ei syö tota ja yök tuo on pahaa. Kummasti ne vaan kuitenkin maistui.

Meillä oli ruuan jälkeen aikaa ja laitettiin musiikki soimaan täysillä mun tietokoneelta. E valitsi jonkun levyn (varmaan sen isän valikoimasta) ja sitten bailattiin. Löysin yhen sen levyn biisin:


Ehkä ihan hyvä, ettei noi ymmärrä englantia...

Vähän oli joo sotkusta, kun bébétkin oli tanssimassa. En harmiksi ehtiny siitä napata kuvaa.

Iltäpäivällä, kun I oli päiväunilla mä tappelin koneeni kanssa. Se tilttasi neljä kertaa, enkä tajua missä vika. Jäi välipalan valmistelu ja astiodenpesu ja kuivaus vähän viime tinkaan. Yleensä pesen astiat jo puolelta päivin, heti ruuan jälkeen, mutta meidän tanssileikki sai mut autuaasti unohtamaan tiskaamisen. Sain I:n kuitenkin ylös nopeasti, heitettyä välipalan kassiin ja ehdin koululle ajoissa hakemaan E:tä. Loppupäivä leikittiin puistossa, kunnes kipitettiin ukkosta pakoon kotiin.

Tähän mennessä mulla siis oli ollut oikein mukiin mennyt päivä. Tai no, vähän tappelua, kiljumista ja jäähyjä, mutta ne saatin nopeasti setvittyä. Hostäiti oli kuitenkin, kuten jo sanoin, melko ikävä tänään ja onnistui heti ovesta sisään astuttuani alkamaan valittaa. Mä yritän kuitenkin kääntää senkin positiivisen puolelle ja keksin "leikin": minimoi valitus. Yritän tehdä kaiken niin, että hostäidillä ei olisi valitettavaa. Se on vaan niin sneaky ihminen, että keksii lähes aina jotain huomautettavaa. Ehkä joku päivä vielä se astuukin ovesta sisään ja iloisesti sanoo, että kiitos Lotta, teet hyvä työtä. Tai ehkä ei.

PS. Mä omistan nyt uudet viininpunaiset konssit!