He came in through the bathroom window

No melkein ainakin. Se oli suunniteltu yllätys lapsille ja kiitos kommunikoinnin taidon tässä huushollissa, yllätys myös minulle. Mun kohdalla olisi voinut kyllä jättää sen yllätysefektin välistä.

Kello seitsemän reikä reikä Papi, hostäidin isä, siis astui sisään ulko-ovesta. Mä heitin samantien haaveet aikaisesta nukkumaanmenosta nurkkaan. Viimeksi kun meillä oli illallisvieraita mä nuokuin vielä yhdentoista jälkeenkin ruokapöydässä. Silti mä vain nytten maalasin hymyn huulille, annoin poskipusut ja iloitsin lasten kanssa kivasta yllätyksestä. 

Poskipusuista sen verran, että miksei täällä voitaisi sopia yhtä ja samaa määrää. Onko aavistuksen kiusallista antaa kolme pusua, niin kuin on oppinut ja jo nojautuessaan poispäin huomata toisen vielä yrittävän jatkaa. Pääkaupunkiseudulla kun annetaan neljä pusua. Ranska, koita päättää.

Mä suhailin huoneeni ja alakerran väliä, yrittäen kärkkyä koska ruoka saataisiin pöytään. Tarjosin apuani, mutta sitä ei huolittu. Leikitin lapsia, mutta Papi oli mielenkiintoisempi. Yritin jopa epätoivoisena keskustelunluojana selittää mitä mämmi on, tuloksetta. Kerroin, että se on ruskeaa ja ulkomaalaisten mielestä pahaa, mikä myyntipuhe siis.

Yhdeksän jälkeen mä jo puolipilkin sohvalla kun E tökkii mut hereille. Olisi se kauan kaivattu ruoka pöydässä. Papin tulo siis toi myös perusranskalaiset tavat meille. Liha oli niin punaista ja raakaa, että turha sitä oli edes uuniin ollut laittaa, punaviinipullo ilmestyi pöytään leipäkoreineen ja toista tuntiahan me niitä lihanpaloja ja perunoita puputettiin. 

Papi ei tullut ihan syyttä, tänään kun oli mun hostäidin syntymäpäivä. Mä leivoin koko aamun suklaakakkua ja olin jo ylpeänä valmis nyt illalla kantamaan sen pöytään. Mutta Papihan toi Pariisista kakun. Hienon ja kalliin kakun. Mun homemade suklaakakku jäi jääkaappiin unohduksiin ja sinne se varmaan muumioituu. En mä ole katkera, en toki.

Mä yritän vielä epätoivoisesti mennä "ajoissa" nukkumaan, joten adios amigos. Huomenna lapsenvahtivuoroa pukkaa, kun hostit lähtevät juhlistamaan syntymäpäiviä. Ehkä me syödään lasten kanssa mun kakku sitten iltaruoaksi. Mä toivon myös, etten kuole nyt kun olen syönyt raakaa lihaa. Tai ettei mussa ala ilmetä mitään villi-ihmismerkkejä. Niitä taitaa kyllä jo ilmetäkin, mutta oh well.