Kielikurssikommelluksia #1

Mähän siis ravaan kahdesti viikossa kielikurssilla Sveitsin puolella. Näin vahinkoalttiina, aina väärään aikaan väärässä paikassa ja "oho hups" sanoja ylikäyttävänä ihmisenä mulle on kertynyt vino pino kommelluksia niiltä reissuilta. Aattelin tässä perjantain kunniaksi verestellä mun "socially awkward penguin"-hetkiäni.

Ensimmäisinä kertoina mä yliajoitin kielikurssille ajamisen aika reilulla kädellä. Olin koko illan haukkana kurkkimassa ikkunasta ja sillä sekunnilla kun hostäidin ajovalot kaartuivat pihatielle mä vedin jo takkia niskaan. Siinä sitten kätevästi samalla ovenavauksella ulos (hi - bye) ja talla pohjassa kohti Geneveä. Talla pohjassa saattaa tosin antaa vähän väärän mielikuvan. Sillon ajelin tosiaan ekoja kertoja Sveitsiin ja mähän en todellakaan ollut mikään vauhtihirmu. Enemminkin se oli semmosta paappa-ajotyyliä.

Vaikka kuinka köröttelinkin ranskalaisten ajotyyliä säikkyen olin mä paikalla aina vähintäänkin tunnin etuajassa. Ainakin musta on tullut taitava ostoskeskuksessa palloilija.

Liityin kesken siihen kurssiin ja ikävä kyllä muistan ensimmäisen sisääntuloni erittäin hyvin. Mä astuin luokkaa about viisi minuuttia etuajassa ja pöydät olivat neliössä. Kävelin opettajan luo ja kysyin "onhan tämä se ja se kurssi". Aika hämillään se alkoi papereitaan kaivella ja mä aloin selittää ilmaisesta kokeilukerrastani ja että testaan vain onko tämä hyvä taso. Se opettaja puhui melko huonosti ranskaa. Lopulta tämä kaveri löysi paperin jossa luki kurssin numero. Sama oli. Mä sitten istuuduin tyytyväisenä opettajaa vastapäätä olevalle riville muutaman muun oppilaan viereen. Siinä asettelen kyniäni riviin kun sisään astuu mies, joka huikkaa "noniin aloitetaan". Kurssin todellinen opettaja siis. Se mun "opettajana" pitämäni mies olikin vaan yksi oppilas. Ja mä olin jättänyt mun ilmaisenkokeilukerran todistuksen sille. Edes se, että tämä kaveri ei puhunut kunnolla ranskaa ei saanut mun hälytyskelloja soimaan. Ei hyvin mennyt.

Mä en ensimmäisten viikkojen aikana löytänyt naisten vessaa mistään. Mä erittäin huomiota herättämättömästi (suomi on niin kaunis kieli) kuljin ainakin viisi kertaa miesten vessakyltin ohi ihan vain varmistaakseni, että siinä ei todellakaan ole hameväelle sisäänkäyntiä. Mä myös pyörin melkein eksymispisteeseen asti niitä käytäviä. Lopulta alennuin stalkkaaamaan muita naisia, mutta löysinpähän perille.

Menen aina hissillä parkkihallista viidenteen kerrokseen. Kerran satuin hissiin parin muun vitoskerrokseen menijän kanssa. Hissi pysähtyi toisessa kerroksessa, sisään astui nainen, joka painoi numeroa 1. "Siinähän ajelee ees taas", ajattelin, koska vahingonilo on paras ilo. Pilkka osui omaan nilkkaan ja hissi lähti kolahtaen alaspäin. Olin tietenkin osunut juuri siihen yhteen vialliseen hissiin, joka aina pysähtyessään unohtaa "muut komennot" (vähä-älyisille väännän varoiksi rautalangasta. Jos siis painoi ylöspäin mentäessä 4 ja 5 kerroksen, pysähtyi hissi vain neloseen ja sen jälkeen joutui painamaan uudelleen 5:sta tai tehdä kuten me ja seilailla minne sattuu). Taidettiin me parkkihallista tulleet seilata kolmesti ylös-alas ennenkuin joku tajusi haukkana hyökätä painamaan uudelleen 5-nappulaa hissin pysähtyessä.

Mä olen muutenkin seilaillut hissillä. Juttelin yhden mukavan kurssilaiseni kanssa, hän astui hissiin ja mä tietysti perässä. Tämä tyyppi matkusti katutasolle, minä tietysti perässä. Siellä sitten ovilla heitettiin heipat ja kaverin käännyttyä, mä palasin takaisin hissijonoon. Mun pitää maksaa parkkilippuni neloskerroksessa. Eikä tämä jäänyt yhteen kertaan. Kaikkea sitä tekee ystävyyssuhteiden eteen.

Mulla oli yksi hyvä ystävä ekalla kurssijaksollani. Me oltiin takapenkin häiriköt (älä ota mua aina iha kirjaimellisesti äiti, mulla on taipumus liioitteluun). Tiedättekö sen tunteen kun kaikki naurattaa, mutta ei saisi nauraa? Pitäisi olla vaan hiljaa ja sekö vasta naurattaakin. Been there done that. Sille kaverille mä myös onnistuin selittelemään turhan kovaan ääneen tarinoita, jotka opettajan mielestä ovat olleen niinkin mielenkiintoisia että sönkötin ne koko luokalle. Ei enää naurattanut.

To be continued...