12.12.14

Ranskalainen Ymmi

06:30  Et oo tosissas herätyskello, justhan mä vasta nukahdin. Kuka edes herää tähän aikaan?

06:35 Torkku

06:40 Torkku

06:45 Ei tästä nyt tule mitään, miksi mä en mennyt aikaisemmin nukkumaan? Kapuan vaivalloisesti ylös sängystä ja tuijotan eilen valitsemiani vaatteita. Farkut. Mitä mä oikein ajattelin? Vedän kollarit jalkaan kuten aina aamuisin ja kompuroin puoliunessa alakertaan.

06:55 Hostäiti lähtee ja E alkaa kenkkuilla. Kaikki on nyt mun vikaa. Mun vika, että se ei nähnyt isää eilen illalla, mun vika että flunssalääke on pahaa, mun vika, ettei se saa ottaa toista kukkuraista kulhollista muroja. E myös kuulemma tulee jäätymään kuoliaaksi ja hänellä tulee myös samalla olla liian kuuma, koska olin valinnut vääränlaiset vaatteet.

07:20 Hostisä nukkuu ja kiellän tyttöjä menemästä herättään sitä. Sekin on mun vika.

07:40 Luen Tähkäpää sadun E:lle. Ainoa hetki kun tytöt eivät ole toisiensa kurkuissa kiinni, eikä E ruikuta.

08:00 Aika ruveta lähtemään. E itkee, eikä I kuuntele. Mä lasken mielessä taas kymmeneen.

08:05 Saan I:n valmiiksi. Se uskoo sentään kun vähän napakammin käskee ja I on sentään se nuorempi. E itkee pöydän alla.

08:13 Mä rahaan E:n väkisin autotalliin, pakkopuetan sille ulkovaatteet ja kiskon sen kiljuvan ja potkivan lapsen autoon. Tästä tulee vielä niin pitkä päivä.

08:14 Mun pitäisi opetella sanomaan ranskaksi ,että ei tää maailma sillä tavalla pyöri, että kaiken saisi huutamalla. Tai että mä en sulle tässä nyt voi isäksi muuttua. Voisko joku opettaa mua olemaan ranskalainen Ymmi?

08:22 E roikkuu mussa kiinni, itkee vaan eikä suostu menemään kouluun. Mä koitan lohduttaa ja olla empaattinen. Ei muutosta. Mä koitan puhua sillä äänensävyllä ja olla tiukka. Ei muutosta. Se takertuu muhun kuin takiainen, eikä päästä irti. Lopulta onnistun siirtämään itkevän paketin roikkumaan opettajan jalkaan. Me luodaan opettajan kanssa paljon puhuva katse. Hän nyökkää ja mä lähden pää kolmantena jalkana viemään I:tä luokkaansa.


08:34 Tuijotan katse lasittuneena liikennevaloja. Miksi mä halusinkaan aupairiksi? Mä meen niin takaisin nukkumaan kun pääsen kotiin.

08:38 Ei hitto, pyykit. Tiskit. Pöydän siivous.

08:45 Hostisä nähtävästi heränny. Pyyhältää ohi pyykinpesuhuoneen, missä mä parhaillaan perse pystyssä lajittelen kirjopyykkiä ja huikkaa hyvän huomenen. Ovi kolahtaa, kuulen kuinka se kurvaa pihasta pois ja mä jään miettimään mitä hyvää tässäkin huomesessa on. Teksisi mieli hakata päätä seinään. Ihan kamala aamu.

08:47 Pitäiskö sitä mennä suihkuun. Sen jälkeen menen sitten heti nukkumaan.

09:15 Mä puen suihkunraikkaana yökkärit uudelleen päälle, huomaan puolivahingossa avaavani läppärin ja päätän ihan nopeasti vielä tsekata facebookin.

09:20 Ihan pikaseen vielä katon youtubesta onko tullu mitään uusia vlogeja.

10:05 Missä vaiheessa kello tuli jo noin paljon. Miksi mä katson videota laulavasta kissasta?

10:07 Tää on itse asiassa aika hauska tää kissa

10:10 Nyt nukkumaan... tai ihan nopee vielä kurkkaan sen facen.

11:35 Käperryn peiton alle ja laitan herätyksen soimaan vartin päästä. Ei nyt mitenkään riittoisat unet, mutta jos sitä vähän vielä ehtis horrostaa.

11:43 Kuulen kuinka autotallin ovi aukeaa. Ei ole todellista, hostisä tuli kotiin. Enhän mä nyt voi täällä nukkua, mun pitäis varmaan olla muka tekemässä jotain. Vaihdan nopeasti farkut ja hupparin päälle ja muistan viimetingassa myös ottaa mun pyyheturbaanin pois.

11:44 Mitähän mä voisin muka olla tekemässä?

11:46 Menen heittelemään lisää pyykkiä koneeseen. Tässä ei ole mitään järkeä, että ranskalaiset pesevät kaikki vaatteet kerran käytön jälkeen. Tätä pyykin määrää, sitä saa olla ihan yhtä päätä pesemässä.

11:10 Olen just vetämässä kenkiä jalkaan kun hostisä pyyhältää taas ohitse. "I'm running so late, bye" ja se kurvaa autollaan pihasta. Ai jaha, mihinköhän silläkin kiire vapaapäivänä? Mä joudun laittamaan siis kaihtimet ikkunoihin ja hälyt päälle. Huokaus. Miksi mä en nukkunut, väsyttää.



11:23 Täällä on ihan jäätävän kylmä. Mä olen ihan eskimona, mutta silti tärisen.

11:29 Juoruilen Matildan kanssa samalla kun odottelen I:n luokan edessä. Lopulta I tulee, pipo puoliksi silmillä ja tumput loistavat poissaolollaan.
- Missä sun tumput on?
- Ööö en tiedä.
Mä olen vähän huono aupairi varmaan, mutten sitten lähde metsästämään niitä tumppuja koulusta. Ei ole nimittäin eka kerta, I unohtaa aina jotain. "Missä sun pipo/hanskat/reppu/kaulaliina/vihko on?" on mun vakiokysymys aina kun haen I:n koulusta. Onneksi sen pää on kiinni ruumiissa, muuten I varmaan unohtaisi senkin. Päätän siis vain antaa asian olla, etitään sitten maanantaina ja sitäpaitsi ne olivat muutenkin jo ihan aikansa eläneet tumput. Jos olisin lähtenyt salapoliisin töihin, kuten aina ennen, olisin mä vain pyörinyt turhaan koulun käytäviä ja myöhästynyt hakemasta E:tä. Kuten aina ennen. Ihan selvästi siis vain parempi antaa asian toistaiseksi olla. Ei mitenkään liity mihinkään se, että olen laiska.

11:35 Keskustelen autossa aamuisesta. No oliko nyt sitten liian kylmä JA liian kuuma?

11:37 Vaihdan puheenaihetta, saarnaminen on tylsää.

11:50 Ehdin sekunniksi selkäni kääntää kun kaivelin ruuanlaittotarvikkeita esiin ja taas täys huuto päällä. Ranskalainen Ymmi, seriously.

12:20 Ruokana vihreitä papuja ja nakkeja. Hostäiti aina kirjottaa kalenteriin, mitä mun pitää laittaa. Mä en tiedä pitäisikö mun nyt näistä raaka-aineista taikoa joku gourmet-ateria vai mitä se olettaa? Syödään siis sellasinaan.

12:22 Mä en ihan hirveästi diggaa pavuista. Enkä nakeista.










12:35 Keskipäivän perinteinen teehetki E:n kanssa. Me jutellaan ja nauretaan. Ehkä tää päivä vielä tästä

12:48 Käsken seitsemättä kertaa tyttöjä pesemään hampaansa ja heittelen tiskejä koneeseen.

12:49 Nyt menee kohta hermo. "Hampaidenpesulle! Mä en enää pyydä kymmenettä kertaa, nyt toimintaa". Seison kädet puuskassa ja tuijotan napakasti. Johan uskoivat. Mä raahaudun perässä, siellä on muuten kahdessa sekunnissa taas täystuho päällä.

12:55 Tiskaan tiskejä ja kuuntelen toisella kuulokkeella musiikkia. Bastian Baker pelastaa päivän, mä haluun ainakin vahvasti uskoa niin.

13:20 Droppaan E:n koululle ja yritän pitää I:n automatkat hereillä. Laulatan kaikki lastenlaulut, jotka ranskaksi ulkoa osaan (eli ne kaksi) ja höpötän ja tenttaan I-parkaa koko matkan. Se peeveli nukahtaa piharampilla kun keskityn peruuttamaan paikalleni.

13:40 Kuiskuttelen I:n kanssa sen puolihämärässä huoneessa. Se on valmis päikkäreille ja mä olen niin valmis puolentoista tunnin tauolle. Vaikka iso osa ajasta menee pyykkien viikkailuun niin silti, tauko on aina tauko. Me kikatellaan ja halaillaan. Tän takia mä oon täällä, mä ajattelen.

14:20 Siivooja on jo kohta tunnin myöhässä. Mä viikkailen pyykkejä ja vahtaan ikkunasta, koska se siivooja suvaitsisi saapua. Mun pitää päästää  se sisään, eikä se saa soittaa ovikelloa, ettei I herää.
Mitä jos se ei tulekaan ja mä vaan vahdin tässä kyyläpaikallani koko iltapäivän?

14:38 Siivooja saapuu ja mä raahaudun pyykkieni kanssa huoneeseeni. Rikon pyykkikorin siinä samalla, sen kaikki kahvat meinaavat pettää ja koriparka taipuilee ihan muodottomaksi. Miten voi pyykkikori hajota vaatteiden kantamisesta? Ylikuormitus?

15:08 Hostmom saapuu, hämmentävää, se ei ole vielä koskaan tullut ennen viittä kotiin. Luovun vaivoin lämpimästä pesästä sohvalta ja tallustan alakertaan kysymään mikä on homman nimi. HM kuulemma hakee E:n. Olenko mä nyt sitten vapaa vai...

16:23 I lähtee HM mukana koululle ja mä jään rupattelemaan niitä näitä siivoojan kanssa. Kai mä nyt sitten olen vapaa. Mahtavaa, voisi lähteä johonkin.

16:28 Yritän pommittaa kaikkia kavereitani, miskei kukaan vastaa? Nyt kerrankin ehtisi illalla tehdä jotain. Pommitan jopa suomikavereita, ihan vaan muodon vuoksi.

16:33 Kai mä sitten vaan lajittelen pyykkiä...



17:50 HM koputtaa mun ovelle ja kysyy syönkö mä niiden kanssa. No ei kai tässä mihinkään olla menossa kun kukaan mulle vastaa. Mulla jäi välipalakin väliin, että kylläkiitos syön. Mun ovi jäi auki ja kolmessa minuutissa ne pikkuhirviöt ovat ihan all over the place. Jotta mun meikit ja muu irtaimisto jäisi tällä kertaa turvaan, hätistän tytöt alakertaan.

17:56 E on lainannut kirjastosta Viirun ja Pesosen! Mahtavaa. Mä alan lukemaan sitä, E kipuaa mun syliini, HM tekee ruokaa ja I todennäköisesti miettii mitä pahaa se voisi saada nyt aikaan kun kukaan ei katso.

17:57 I päättää kaataa vesilasin.

19:15 Kyselen ruokapöydässä (josta hostisä tapansa mukaan loistaa poissaolollaan) ranskalaisesta joulusta. Pukki tulee yöllä ja lahjat avataan vasta joulupäivän aamuna. Jouluruokiin kuuluu etanat. Pitäisköhän mun tuodakin pari etanaa tulijaisiksi meidän suomalaiseen joulupöytään. Eiköhän ne siinä lanttulaatikon ja rosollin kanssa menisi.

20:00 Mä tiskaan aina. Aina. Tää on ihan perseestä, me eletään nykyaikaa, tiskikonekin on keksitty. Miksi edes hankkia tiskikone jos kuitenkin lähes kaikki pitää jynssätä käsin. Ihan varmaan vaan siihen kiusaamaan.

20:23 Skypeilen ihan pikaisesti Suomeen porukoille. Mulle on jo delegoitu joulusiivoukset, mut on luvattu joulukirkkoon laulamaan ja äiti onnistui saamaan mulle kampaaja-ajan vielä ennen joulua. Jes, jos tähän hamppukasaan saisi nyt jotain uutta kivaa.

21:12 No se pikaskype vähän venähti. Päätän alkaa kirjoittaa tätä postausta ja pistän Irwiniä soimaan (junttimusa kuuluu perjantai-iltoihin).



22:29 Oho, olenko mä jotenkin hidas. Pitäiskö mun etsiä jotain kuvia tähän?

23:25 Mä olen hidas. Jumittaa nyt sen verran pahasti että hammaspesulle ja vällyjen väliin.

23:26 Ihan vaan nopee vilkasen sen facen vielä...

7 kommenttia:

  1. Hörhö kotikylältä13. joulukuuta 2014 klo 14.51

    Hahah ihan paras postaus ;D repesin oikein ääneen tolle "I päättää kaataa vesilasin". Voin niin kuvitella ton tilanteen :D Mut sulla on kyllä hullun rankkaa :o mä olisin ite jo ihan uupunu. Onneks enää viikko niin pääset hermolomalle suomeen, ikävä on jo kova :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon ihan täpinöissäni kun pääsen kotiin nukkumaan pariks viikoks! Ja joo, kyllä tää aupparointi ihan työstä käy välillä, mutta onneksi nää tällaiset aamut ovat aika harvinaisia :D

      Poista
    2. Ja nää nimimerkit senku paranee!

      Poista
  2. Loistava postaus, ymmi-jutut nauratti. Toi oli jo ihan Bridget Jones-tyylin itseironiaa. Lisää tämmöstä. Sun pitää vaan jaksaa elää näitä rankkoja päiviä, että meillä lukijoilla olisi hauskaa :) Niin ja muistaakseni itse halusit joulusiivota kotona, ettei lukijoille muodostu kuvaa despoottivanhemmista. Maman

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näistä vastoinkäymisistä saa kyllä parhaat naurut, vaikka tapahtumahetkellä hymy on kaukana :D Nyt on kyllä ollut alkuviikko tylsän lepposa. Ja joo, mä oon kato vaan vähän dramaattinen, mutta oikeasti ihan kiva päästä siivoomaan ja purkamaan tätä patoutunutta raivoa, eiku hahah vitsi vitsi :D

      Poista
  3. Eikä, ihan mahtipostaus! :D Toi aamufiilis...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi usein aamut kuitenkin ihan easyjä, kovin työ yleensä on se herääminen :D Ja kiitoskiitos!

      Poista