Tai noh, Ranskassa enneminkin. Täällä olen nyt "selviytynyt" kaksi päivää ja jo nyt on monta ihmeellistä asiaa tullut koettua.
Ensinäkin lapset. Ei Suomessa kuusivuotias kipitä innoissaan jääkaapille ja tuo juustolajitelmaa jälkiruoaksi. Siinä sitten leikkaillaan valtavia homejuuston palasia ja syödään kuin kakkua.
Lapset myös tottelevat hyvin ja ovat reippaan ja rauhallisen oloisia. Tosin näin kahden päivän kokemuksella on hyvä alkaa yleistää, mutta siltä se kovasti vaikuttaa. Mä epäilin tätä faktaa kovasti lukiessani "Kuinka kasvattaa bébé - Vanhemmuus Pariisin malliin (Pamela Druckerman)". Ajattelin, että samanlaisia riiviöitä kaikki lapset ovat, mutta toisin se vaan vaikuttaa olevan. Ranskalaiset lapset ovat kohteliaita ja kilttejä.
Coucou! E:n kanssa puistoilemassa.
Toiseksi, miksei kukaan käytä sukkia täällä? Mä en ole nähnyt sukkia yhdenkään ihmisen jalassa. Omituinen kansa.
3. Liikenne on melkoisen... mielenkiintoista. Täällä on onneksi ihan erilaista kuin esimerkiksi Pariisissa, mutta hulluja nämäkin kuskit ovat suomalaisiin köröttelijöihin verrattuna. Pakko survoa liian ahtaisiin väleihin ja mopoilla/moottoripyörillä on ihan omat sääntönsä. Ne ajavat niin kovaa kuin huvittaa ja pujottelevat muun liikenteen seassa. Liikennevaloissakin ne survovat tiensä eturiviin. Entäs miksi kaikki liikennemerkit ovat erilaisia? Ja perusnopeudet? No kolmio on sentään kolmio, kuten näkyy.
4. Miksi tämä paikka vilisee liikenneympyröitä? Kodin ja crèchen (päiväkoti) välillä on about sata liikenneympyrää. Koita siinä sitten muistaa tie takaisin. Eksyinkin jo kerran tai poistuin liian aikaisin liikenneympyrästä. Onneksi tajusin heti ja eikun takaisin. Ja ne liikenneympyrät ovat kaksikaistaisia ja niissä saattaa olla viisi ja kuusikin poistumista. Jes.
5. Miksei nämä ihmiset juo? Täällä on tappavan kuuma (noh melkein) auringon porottaessa kirkkaalta taivaalta. Silti ruokapöytään tuodaan vain pikkuinen kannullinen vettä. Kuudelle ihmiselle! Musta tuntuu, että mä olen ehtinyt kitata sen kannullisen vettä ennen kuin kukaan muu on edes ajatellut juovansa. No onneksi vettä tulee hanasta, niin saan sitä rauhassa lipittää aamusta iltaan. On näillä kyllä semmoinen ihme vesiautomaattikin, saa jäitä ja kaikkea nappia painamalla...
6. Katsokaa nyt tuosta kuvastakin. Kaunis järvi, mutta kukaan ei ui siellä vaan viereen rakennetuissa uima-altaissa. Oli muuten vähän hassua näpsiä kuvia E:n uimaharjoitusten aikaan. Muut vanhemmat vain katselivat ja odottelivat. Sain kummastuneita katseita kaivaessani kameran esiin ja kuvatessani lasten sijaan maisemia, heh.
Että semmosta tällä kertaa. Varmaan tulee paljon ihmeteltävää jatkossakin, mutta nyt alkaa kello olla uhkaavasti huomisen puolella. Pitäisi huomenna (tänään?) jaksaa itsensä taas kiskoa aikaisin ylös.
Ruokakaupat kutsuvat hostäidin kanssa. Olin kyllä haaveillut myöhään nukkumisesta, sillä huomenna olen periaatteessa vapaa, mutta kai mä sinne kauppaan lähden.
Eli ensimmäisistä päivistä on siis selviydytty kunnialla. En kyllä tiedä mitä nyt teen kun täällä viime viikon ollut Nanny lähti tänä iltana pois. Mun pitää itse löytää autolla reitit ja olla ihan yksin lasten (ja huonon ranskani) kanssa. Noh, päivä kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti