Viimeiset pari kuukautta mä olen panikoinut paluuta Suomeen. Olen viilettänyt kaikkialla tukka putkella nauttiakseni täällä olosta niin kauan kuin mahdollista.
Ja nyt mulla on kamalat omantunnontuskat. Mä olen laiminlyönyt mun blogiani.
Mä tykkään kirjoitamisesta. Kirjoittelen ajatuksiani muistiin pieneen kirjaseen yöpöydänlaatikossani päivittäin ja muutenkin rustaan ylivilkkaan mielikuvitukseni tuotetta tietokoneeni kirjoitusohjelman kätköihin. Niinpä mulla on usein sellainen olo, että olen päivittänyt bloginikin. Menen tyytyväisenä nukkumaan, olen saanut jotain aikaiseksi.
Sitten mua jälkikäteen hämmentää, kun postauksia ei kerry vaikka vietän tunteja vääntämässä tarinoitani sanoiksi paperille.
Tämä järkytys iski taas tänään kun tajusin, että minulla on alle kaksi viikkoa elämää ulkomailla jäljellä ja about kymmenen postausta siihen liittyen. Missä välissä mä ehtisin ne kaikki julkaista?
Sitten muistutin taas itseäni, että ehkä sillä ei ole merkitystä kerronko viime joulukuun seikkailuistani Cambridgessä tai palaan Nostalgiaa osa 2 postauksen pariin nyt vai vasta ensi kuussa. Myöhässä ollaan anyway.
Eilen olin koko päivän töissä. Aamusta iltaan.
Alan huomata, että olen enemmän kuin valmis jättämään aupairin työn taakseni. Toisten lasten äidin leikkiminen ilman oikean äidin sananvaltaa alkaa parin vuoden arkielämän aherruksen jälkeen menettää hieman hehkuaan. To say the least.
Haahuilin töistä päästyäni meidän lähi Carrefour kaupassa. Se remontoitiin nyt viime kuussa ja uusi laajentunut valikoima on ollut pari viikkoa tekeillään. Nyt näytti viimein olevan valmista ja valehtelematta varmaan tunnin pyörin hyllyjen välissä ihailemassa lopputulosta. Toista metriä korkea valikoima erilaisia pähkinöitä, kolme hyllyriviä viinejä ja lehtien viereen oli tullut pieni valikoima pokkareita, joita mun oli kirja-addiktina pakko vähän hypistellä.
Innostuin, että tämä kauppa ja sen tuplaantunut juustovalikoima on minuutin kävelymatkan päässä.
.
Masennuin, kun tajusin, että olen täällä vain kaksi viikkoa nauttimassa siitä.
Niinpä mä päätin kirjoittaa listan asioista, joita kaipaan Suomessa. (Jos ei ihmisiä lasketa.)
- Kissa
- Uiminen
- Metsälenkit
Aika lyhyt lista.
Ei vaiskaan, vitsi vitsi. Mä keksin mukavan määrän asioita, joiden pariin olen enemmän kuin iloinen palaamaan. Ja koska jaarittelu on toinen nimeni, kirjoitin niistä ihan oman postauksensa.
Palataan siis asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti