Ensin suunnattiin suomenlinnaan piknikille. Suuntakylteistä huolimatta me onnistuttiin suhailemaan siellä ristiin ja rastiin ennen kuin löydettiin piknikpaikka. Ja mä olen vielä ollut siellä pikkutytöstä asti.
![]() |
![]() |
Ai että kun oli hyvää. Me ehdittiin ehkä vartti siinä istua ennen kun kaikki oli syöty ja riita viimeisestä mansikasta alkoi.
Korkeasaareen korkeasaareen! Oltiin ihan täpinöissä kuin pikku lapset (tai mä ainakin olin) eläinten näkemisestä. Aluksi meinasi kyllä hymy hyytyä, kun ei eläimen eläintä näkynyt. Näiden kissaeläinten kohdalla komppaankin ohi kukenutta miestä, joka totesi: "Ei täällä mitään eläimiä oikeasti ole, vain tyhjiä häkkejä". Tai no ei sentään, nähtiinhän me tiikerin takajalat. Alkoi niitä eläimiä ja ötököitä sitten eteenpäin mentäessä onneksi näkyäkin ihan kiitettävästi.
Me väistettiin myös riikinkukkoja. Ne oli harvinaisen pelottavia. Ja äänekkäitä.
Tällainen kuvapostaus tällä kertaa. Näin mä nautin mun viimesistä viikoista Suomessa. Tänään perhekin jo laittoi viestiä, että kahden viikon päästä tavataan. Kahden! A-p-u-a. Mutta totta se on, TJ 14.
PS. Ei oltu ainoita, jotka olivat Helsinkiin nyt viikonloppuna eksyneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti