Mä en voi käsittää, että ensi viikolla mä jo asun tuolla. Täysin absurdi ajatus. Tuntuu niin hassulta hyvästellä ihmisiä ja sanoa, että "vuoden päästä nähdään" tai kauppoissa miettiä, että "kannattaako tätä levyä nyt ostaa, kun en sitä kuitenkaan mukaan ottaisi". Mistä päästäänkin pakkaamiseen. Mä yritän ahkerasti karsia kamoja ja ottaa mahdollisimman vähän tavaraa mukaan. Siitä onkin kehkeytymässä mulle, ihmiselle, joka on lähes kykenemätön tekemään päätöksiä, lähes mahdoton urakka.
Musta tuntuu, ettei mulla ole koskaan mitään päällepantavaa, mutta nyt pakatessa mun huone tulvii vaatteita ja tavaroita, jotka voisin ottaa mukaan. Matkalaukkuun asti ei onneksi ole kuin muutama asia vasta eksynyt. Ehkä mä alan oppia.
Tästä pakkailusta taidankin tehdä ihan oman postauksen vielä ennen lähtöä eli until then.
Kuvat We Heart it
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti