Viisi ensimmäistä päivää viikonlopun jälkeen ovat aina raskaimmat

Viime viikonloppu tuli vietettyä yllätys yllätys Annecyssä. Mulla meni taas vaihteeksi unirytmi ihan sekaisin kun tuli vähän valvottua ja palloiltua Annecyn yöelämässä. Maanantai aamuna oli lievästi sanottuna melko tuskaa kirkoa itsensä sängynpohjalta jo puoli seitsemältä runsaiden 5 tunnin unien jälkeen.

Perjantaina Jenna pääsi poikkeukselliseti tosi aikaisin ja koska mun lapsenvahtikeikka peruuntui hyppäsin mä ratin taakse ja lähdin keskustaan. Me käytiin syömässä, kierreltiin ja otettiin yhdet pienessä irkkupubissa, jossa monilla aupaireilla ja opiskelijoilla on tapana käydä. Me luultiin kuulevamme jonkun puhuvan suomea ja pian kun yritettiin keskittyä kuuntelemaan alkoi tuntua, että kaikki puhui suomea. Ihanan vainoharhaisia oltiin, heh. Todennäkösesti siellä ei kukaan puhunut sanaakaan suomea. Tai noh, ei voi mennä vannomaan. Joku päivä istuskeltiin Annecyssä katupenkeillä ja arvosteltiin ohikulkevia, kunnes yht'äkkiä meidän vierestä kuuluu "Hei oottekste Suomesta?". Busted. Pieni maailma...

Ihan mieletön ukonilma oli myös perjantaiyönä. Me ajettiin J:n kanssa Cuvatin keskustaan ihailemaan salamointia. Koko taivas jatkuvasti vaan välähteli valkoisena, mutta missään ei jyrissyt. Se oli melko aavemaista.

Lauantaina lähdettiin seikkailemaan Geneveen, J ja mä. Etittiin mun kielikurssipaikka ja ekaa kertaa otin passin mukaan, wuhuu! Tosin Genevessä ei ole ilmaisia parkkipaikkoja ja arvatkaa kuka unohti Sveitsin frangit kotiin? Jep, eli ei paljoa parkeerattu. Löydettiin kyllä vahingossa Ikea kun seikkailtiin vähän harhateillä, kiitos ylihitaan navigaattorin, että sinne on joskus mentävä lihapullille.

Iltaa lähdettiin taas viettämään Annecyyn, yllä kuvassa näkyvään pubiin. Meitä oli kauhea porukka joka koko ajan kasvoi, kun kaverin kavereita ja niiden tuttuja ilmestyi paikalle. Meitä oli loppujen lopuksi 6 paikallista (Matthew, Alex ja muiden nimet meni ohi, heh), 5 suomalaista (Jenna, Matilda, Roosa, Wilhelmiina ja mä ja siis apua, miten täällä on näin valtavasti suomalaisia?), yksi suomenranskalainen Anton, Pernille, puolalainen Kamila ja belgialainen Cynthia. Oltiin melko random porukka siis ja oli tosi vaikea puhua ranskaa, englantia ja suomea yhtäaikaa. Lopulta mä vahingossa keskustelin enkuks Wilhelmiinan kanssa ja yritin puhua suomea Kamilalle. Näin.

Me lähdettiin melkein koko porukka vielä sen Antonin luo istuskelemaan ja höpisemään. Mä tajusin siellä ekaa kertaa kunnolla, että kai munkin ranska on oikeasti edistynyt. Mä jopa tajusin niiden nuorten keskusteluita ja saatoin nauraa mukana koska ymmärsin jutun, eikä niin kuin ennen, että nauran kun muutkin nauraa.

Sunnuntaina nukuin yhteen, ups. Se päivä oli muutenkin erittäin hidas ja en mä oikein mitään saanut aikaiseksi. Kävin vielä Annecyssä pyörähtämässä ja tulin ajoissa kotiin. Mun hostäidin mielestä mä olen aina Annecyssä (kai siinä jotain perää on) ja sanoikin lapsille, että jos Lotta joskus katoaa, niin me löydetään se Annecystä. Ei mun hostäiti taida ihan huumorintajuton olla. Tai sitten se oli vaan tosissaan. No ottaa nyt siitäkin selvää.

Sunnuntai-ilta kului Vain elämää, Tanssii tähtien kanssa ja lopulta Muumipeikko ja pyrstötähteä katsellen. Viimeisin oli kyllä ylivoimaisesti paras, heh. Mun tekisi mieli siteerata tyyliin joka toinen lause tähän, koska ne on olevinaan mun mielestä niiiin hauskoja, mutta ehkä mä säästän teidät siltä.