Promenons-nous dans les bois pendant que le loup n'y est pas

Miten musta tuntuu, että olen ihan yhtä väsynyt (jossen enemmänkin) nyt viikonlopun jäljiltä, kuin viikon. Ja mun kun oli tarkotus vaan olla easysti ja nukkua. Missä meni vikaan?
    Vaikka mä rakastan nukkumista yli kaiken (noh melkein ainakin) niin kiskoin itseni lauantaiaamuna aikaisin sängystä ylös ja lähdin perheen kanssa Geneveen. Perheen hoitaessa asioita, mä lähdin tutustumaan tähän mun lähikaupunkiin. Pakko sanoa, että tämä oli vain pikainen kurkistus. Geneve on liian iso kaupunki tutkittavaksi puolessa päivässä. Sainpas sentään tutustuttua kauppojen tarjontaan ja vähän näkemään Genevenjärveä. Kunnon turistikierros pitää vielä joskus tehdä erikseen. Niin ja shoppailusaldo on nyt virallisesti avattu!

Tuolla oli tosi paljon tommosia vihreita chillailutuoleja, joita tuossa kuvassakin näkyy. Harmi vaan, että ne oli melkein poikkeuksetta varattuja, muuten olisi ollut loistava tapa levätä hetki. Mä tosiaan ravasin aika edestakaisin yrittäessäni kartottaa tätä kaupunkia. Olisipa ollut askelmittari mukana, voisi leveillä suurilla lukemilla.

Näillä portailla mäkin istuskelin ja harmittelin, etten ollut ostanut itselleni patonkia tms evästä. Monet nimittäin pysähtyivät näille portaille syömään. Pakko myöntää, että olihan siinä kivat maisemat, vaikka vieressä vilisikin liikenne. Täkäläiset käyttävät muuten tööttiä vähän turhankin innokkaasti. Jossei vihreän valoen vaihtuessa lähde samalla sekunnilla renkaat ulvoen kiihdyttämään, alkaa takana soida kaunis tööt-kuoro. Nimimerkillä kokemusta on.

Sunnuntaina mä jouduin luopumaan myös myöhään nukkumisesta, sillä lähdettiin kyläjuhliin vuorille. Ruokaa, juomaa, upeita maisemia ja kovaäänisiä ranskalaisia, mitäs sitä muuta tarvitsisikaan.

Harmi kun eilenkin oli niin pilvistä. Olisin muuten saanut upeita kuvia Alpeista. Vaikka vähän siellä pilvien keskellä  oltiin, niin kyllä tästä  kuvasta selvän saa. Vai? Alhaalla siis Geneve ja Genevenjärvi. Kotiin ajettaessa näin myös Annecyn tuolta yläilmoista. Aloin kiireesti kaivaa kameraa esiin, mutta kun sen repun pohjalta löysin oli Annesyn ilmakuva vaihtunut vuorilla laiduntaviin lehmiin. Just my luck. No menen varmasti uudelleen vielä seikkailemaan vuorille. Ehkä pyörällä, saisi mukavan reisitreenin.

Tuo oikeassa reunassa näkyvä rakennus oli meidän päämäärämme. Ei hullummat maisemat sillä tilalla ole ollut, vaikka kieltämättä kirjaimellisesti keskellä ei mitäänhän se sijaitsi.

Jep, ne lehmät. Niitä riitti noilla rinteillä. En kyllä olisi uskonut ikuistavani Geneveä ja lehmiä samaan kuvaan, mutta voilà niin vain kävi.

Ja ihan vain sen kunniaksi, että mulla soi taukoamatta ranskalaiset lastenlaulut päässä, mä valitsin tuon laulun otsikoksi. Mutta voisiko joku sammuttaa tämän soittimen mun päästä, s'il vous plaît?