Kumpi voittaa karhu vai leijona?

Lauantaiaamu meni juuri niinkuin halusinkin, ilman mitään aikataulua. Tosin jo puolilta päivin sitten kyllästyin siihen pelkkään olemiseen ja sovin tapaavani Pernillen. Me mentiin Vitamiin syömään ja juoruilemaan ja lopulta lähdettiin Annecyyn leffaan. Pyörittiin ilmaisella parkkipaikalla kehää vaikka kuinka kauan, ennen kun lopulta kävi tuuri ja saatiin kun saatinkiin auto yhteen koloon parkkiin. Ranskalaisten parkkeeraus... A whole nother story.

Piti vähän ravata, että ehdittiin leffaan, tosin ihan suotta, me oltiin loistavasti kaksi minuuttia ennen leffan alkua paikalla. Treffattiin Jenna siinä leffateatterilla ja kipitettiin nopeasti paikoillemme. Käytiin tosiaan katsomassa sen Woody Allenin uusin elokuva, Magic in the Moonlight, niinkuin viime viikolla uhkailinkin. Mun mielestä se oli ihan katsottava. Ei mikään huippu, mutta Allenin käsikirjotukset ovat aina hauskoja, että niidenkin puolesta niitä leffoja katselee. Luulen tosin, että muut eivät kauheesti diganneet. Pernille taisi nukahtaa ja Jennakin kyseli "kauan tää vielä  kestää?".

Mä jäin Jennan kanssa keskustaan, ajettiin Carrefouriin syömään ja käveltiin sieltä lähellä olevalle jäähallille. Ja mentiin lätkäpeliin! Oltiin jo monta viikkoa puhuttu ja alusta asti mä olin luvannut mennä, mutta en tiedä olinko kuinka tosissani uskonut löytävämme meidät random lätkäpelin katsomosta. Annecy tietysti hävisi, mutta sinivalkoisethan (aka suomi, heh, oli nimittäin vaikea olla kannustamatta suomen värejä ja tekikin mieli huutaa "hyvä suomi") voittavat aina. Oli kyllä hauskaa, voisi uudestaankin eksyä johonkin peliin. Me saatettiin tosin keskittyä niiden pelaajien arvosteluun (ulkonäön, ei pelityylin) niin, että itse peli jäi vähän pimentoon.

Sunnuntaina turisteiltiin (onko toi edes sana) Annecyä. Käytiin säälittävällä juna-ajelulla Annecyjärven rantaa pitkin. Ekat parisataa metriä saatiin olla yksin kyydissä, kuin kuninkaalliset. Se junapahanen kyllä rämisi siihen malliin, että meinasi pokka pettää. Kaikkein hauskintahan oli, että se oli nähtävyysajelu turisteille ja mehän ei kuljeta sitä samaa reittiä joka viikko eestaas. Kokeilemisen arvoinen kuitenkin.

Käytiin myös Palais de l'Ile:ssä, eli vanhassa vankilassa, joka on aika pitkälti Annecyn tunnusmerkki nykyään. Se kulmikas rakennus kanavassa, joka on lähes joka kuvassa kun googlaa Annecyn. Pakko sanoa, että ei siellä paljoa näkemistä ollut ja vähän pettynytkin olin. Mä olin odottanut spookyjä sellejä, vanhoja käytäviä ja hauskoja nippelitietoja vanhoista vangeista ja vastaavaa. Todellisuudessa se oli lähinnä näyttelytilana joillekin valokuville, eikä vanhaa pintaa ollut enää paljoa esillä. Kyllä sieltä muutama selli löytyi sentään.

" Mon Dieu, qu'on est bien en prison.                      " Jumalani, kun olemme vankilassa.

  Cette fois nous y sommes pour de bon                     Tällä kertaa olemme täällä

  esperons en notre delivrance                                    hyvin odotuksin vapautuksestamme,

  qui viendra avec celle de la France "                         joka tulee Ranskan vapauden myötä"

Lopulta keirreltiin vaan keskustaa, käytiin katsomassa jos leffoissa menisi vielä jotain, mutta ei mikään oikein napannut. Mä istuskelin hetken suihkulähteen reunalla kun pohdittiin, että "mihis sitä nytte". Havahduin vasta kuinka huono idea oli istua siinä, kun Jenna alkoi nauraa mulle. Mun hameenhelma lillui siinä lähteessä. Jes. Sai ihan rutistaa vettä pois.

Päädyttiin lopulta Froyolle ja ai, että kun oli hyvää. Namnam. Vaikka pakko myöntää, että melko haastavaa sitä kovettunutta suklaakastiketta oli niillä heiveröisillä muovilusikoilla syödä. Jenna onnistui kaatamaan sitä jäätelöä päällensäkin, että en mä ollut ainoa sähläri märässä hameessani. Ja hei, se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa

Sunnuntai-iltana tulin sitten ajoissa kotiin. Majottauduin sohvalleni villasukat ja villapaita päällä, ja peittoon kääriytyneenä. ja katoin nyyhkyleffaa läppäriltä. Loppuillan makasin kattoon tuijottaen ja kuuntelin nyyhkymusaa, että semmonen normi sunnuntai-ilta siis.